 Jyväskylästä ponnistava Frail on tahkonnut musiikkiaan jo vuodesta 2002. Bändin sointi on sangen amerikkalaista ottaen vaikutteita trendikkäästi myös metallista. Keikkaa bändi on oman informatiivisen kirjelmänsä mukaan tehnyt kotimaamme lisäksi myös Ruotsissa, Virossa, Puolassa ja Italiassa. Ensimmäinen kokopitkä ilmestyy nyt ja kantaa nimeä ”Pieces of silence”. Mielenkiintoinen nimi ääntä sisältävälle levylle.
Aloitusraita ”Brother” käynnistää levyn melko hyvin, joskin myös pieni nihkeys nostaa päätään. Nimittäin levyn tuotanto, joka saa musiikin lähenemään Negativen ja Uniklubin kaltaista meikkirokkia. Tämä mielleyhtymä jää päähän, eikä katoa, vaikka kuinka useaan otteeseen levyä koittaisikin kuulostella. ”My place” esittää ehkä selviten, mitä tarkoitan: se on kaunis, rauhallinen, silti räväkkä ja osittain myös raskas. Taattu housunkostutuskappale siis. Levyn alkupuolisko velloo rokkaavan ja metallisen musisoinnin valtameressä kuulostaen kohtalaiselta, mutta jättäen kuitenkin tyhjän olon. Loppupuoliskoa kuunnellessa jää ihmettelemään, millaisiahan ne alkupään biisit olivatkaan, kun oikein mitään ei mieleen ole jäänyt. ”Deadly innocent” vielä oikein alleviivaa amerikkalaisvaikutteitaan. Levyn päättävä ”Come and tell” on ehkä kokonaisuuden tyylikkäin kappale soiden vakuuttavasti ja jättäen loppujen lopuksi kuitenkin sangen positiivisen fiiliksen.
Ulkomusiikilliset arvot ovat pinnassa. Frail on tämän päivän poikabändi. Sen voi hienosti pistää koristamaan Suosikin kantta. Musiikillisesti sillä ei ole kovinkaan paljon annettavaa. Omassa lajissaan se on kohtalaisen hyvää, mutta tällaisia bändejä on jo yli kaksisataa tusinassa. Herääkin kysymys, miten Frail koettaisi erottua muista kaltaisistaan. Ainakaan ”Pieces of silence” ei kovinkaan paljon erotu, vaan uppoaa massaan. Levyn kuuntelee kyllä nikottelematta, mutta sitä ei jää kaipaamaan, vaan unohdus koituu sen kohtaloksi.
Jari Järvi for smackthejack.net
Photo’s copyright by Jiffel Music Oy, 2006 |
