STOP THE PRESS!

Luokka (Entre les murs)

entre_les_mursOhjaus: Laurent Cantet
Käsikirjoitus: François Bégaudeau
Tuotanto: Caroline Benjo, Carole Scotta
Pääosissa: François Bégaudeau, Wey Huang, Franck Keïta, Rachel Régulier, Esméralda Ouertani
Arvio: 3/5

Luokka on merkillinen teos. 47-vuotias ranskalaisohjaaja Laurent Cantet innostui François Bégaudeaun kirjoittamasta omakohtaisesta, opettajan työtä kuvaavasta romaanista ja päätti filmata kirjan. Tekotapa oli jokseenkin sellainen, että Cantet keräsi sopivan luokallisen nuoria näyttelijänalkuja kasaan ja harjoitutti näillä osittain improvisaatioon perustuvia kohtauksia. Kohtauksista muodostui sitten Luokka, yhtä lukuvuotta kuvaava elokuva, joka perustuu löyhästi tositapahtumiin. Pääosan François Bégaudeauta näyttelee François Bégaudeau!

Juoni, aivan totta, se oli kerrottu jo tuossa yllä! Francois on pariisilaisen lähiö-ylä-asteen äidinkielestä vastaava lehtori ja luokanvalvoja etnisesti sangen rikkaanpuoleiselle luokalle. Luokassa on kaikennäköisiä ongelmia ja hirveä meteli lähes tauotta. Erityisesti pohjois-Afrikasta tulleiden oppilaiden on vaikea tottua kuriin ja järjestykseen eikä naiseuteen opettelevat teinitytötkään kovin helpolla Francoisia päästä. Kevääseen kuitenkin päästään, todistukset jaetaan ja luokka hiljenee. Katsoja ei hiljene vaan kysyy: ”Mitä sitten? Tässäkö tämä oli?”

Mitähän pitäisi ajatella elokuvasta, josta puuttuu tykkänään juonikulku, järjellinen käsikirjoitus ja älli? Ja joka kaikenlisäksi avaa vanhat haavat viemällä katsojan syvälle, aivan liian syvälle ylä-kouluaikaisiin muistoihin? Ainakin Cannes’n aina niin fiksu tuomaristo osasi tätä arvostaa – tuloksena oli kultainen palmu. Eiväthän Cannes-palkitut ikinä huonoja ole, itsekin olen meuhkannut Cannes’issa tehtävän elokuvakulttuurillisesti paljon kaukokatseisempia ratkaisuja kuin uuden mantereen Academy Awardeissa konsanaan. mutta nyt vetää hiljaiseksi. Luokka on rankka pala. Uskaltaako tästä oikein sanoa poikkipuolista?

On päivänselvää, mikä tässä kiehtoo ja innostaa: Ainoa Luokan kantava voima on sen vahva realismi. Ammattinäyttelijöiden poissaololla loistamisesta huolimatta (tai ehkä sen ansiosta) kohtauksiin saadaan vankka elämän maku. Fiktiivinen dokumentti on tyylilaji, joka Luokasta tulee mieleen, vaikkei ihan tyylipuhdas lajin edustaja olekaan. Mutta niin Francois Bégaudeau, kuin muukin opettajakunta, puhumattakaan 14-15-vuotiaista oppilaista tekevät elokuvasta vähänkään katsomisen arvoisen. Cantet on ottanut tekotavassa riskin, joka on onnistunut. Ilman näin vahvaa realistista makua elokuva ei olisi mitään. Ei mitään.

Itse en jaksa millään innostua siitä, että kohtaus toisensa perään Francois pitää kuria ja opettaa luokalleen ranskan kielen niksejä. Viimemainituissa kohtauksissa kiinnostaa ainoastaan se, että on se niin vahingoniloista nähdä, etteivät ranskalaiset itsekään pidä kieltään minään helppona läpihuutojuttuna – en siis ollut ihan väärässä sitä opiskellessani kouluaikoina. Kun elokuva ei etene, alkaa henkilökuvien luominenkin olla yhtä tyhjän kanssa. Sitä paitsi Luokan dramaturgiaa olisi kummasti terävöittänyt se, että nuorista selkeästi olisi joku noussut päähenkilöksi. Nyt hypitään setvimässä milloin yhden, milloin toisen ongelmia eikä kehenkään saa kiinnyttyä tarpeeksi kiinnostuakseen, siitäkin huolimatta, että ilmaisu on realistisuudessaan ja vähäeleisyydessään taitavaa. Se vaan meinaa osua omaan nilkkaan: Epäkiinnostavaa dokumenttiakaan ei jaksa kauan katsella. Ja tässä, herramunjee, kestoa piisaa melkein kaksi ja puoli tuntia! Liikaa, liikaa!

Joo joo, on niillä nuorilla vaikeaa. Jotenkin, anteeksi nyt vaan, ei mitenkään hirveän omaperäinen näkökanta. Toteutus kyllä on idealistinen, mutta sisältö jauhaa tyhjää. Olisitte tulleet meille Turengin ylä-asteelle kuvaamaan, kyllä olisitte saaneet vauhtia ja vaarallisia tilanteita vähintään siinä missä Riemukaaren liepeilläkin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony Pictures Classics, 2008

Traileri: