STOP THE PRESS!

Ystäväni Henry

ystavani_henryOhjaus ja käsikirjoitus: Auli Mantila
Tuotanto: Anna Heiskanen
Pääosissa: Aleksi Rantanen, Ninni Alhroth, Ylva Ekblad
Arvio: 5/5

Ohjaaja Auli Mantilan elokuvien aiheet ja niiden käsittelytavat ovat olleet hänen uransa alusta lähtien ajatuksia herättäviä, eikä kukaan ole jäänyt kylmäksi. Tämän sanon positiivisessa mielessä, sillä Mantilan ohjaustyyli on tinkimätön ja katsojan vangitseva. Siitä erittäin hyvinä esimerkkeinä mainittakoon sekä kansainvälisesti että kotimaassa menestyneet ”Neitoperho” ja ”Pelon maantiede”, jotka imaisevat katsojan tiukasti osaksi elokuvaa eivätkä päästä häntä helpolla livistämään juonesta. Siksi Mantilan elokuvat eivät välttämättä ole helppoja katseltavia, varsinkaan hömppäelokuvia harrastaville. Nyt valkokankaalle ilmestyvä ”Ystäväni Henry” jatkaa samaa tiukkaa linjaa.

Elsi saapuu äitinsä kanssa kesälomalta kotiin. Hän huomaa vaatekaapistaan, että joku on vieraillut heidän kotonaan kesäloman aikana. Tähän ei tietenkään äiti usko, mutta Elsi kiukutellen yrittää saada äitinsä uskomaan puhuvansa totta. Pikku hiljaa äidistä alkaa tuntua, että tyttärellä on ongelmia, kun hän kiukuttelee jatkuvasti. Tästä syystä Elsi joutuu psykologin juttusille, mutta hoidolla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Varsinkaan äiti ei tiedä, että Elsi varastaa jatkuvasti kaupasta mitä erilaisempia tavaroita. Eräänä päivänä hän tapaa Henryn, joka päivät pitkät kärrää ostoskärryjä Citymarketin pihassa, eikä ole ollenkaan koulussa. Elsi joutuu varastamaan työkalusarjan Henrylle, joka hyödyntää sitä murtautumalla toisten kotiin. Tämä johtuu siitä, ettei hän yksinkertaisesti siedä mieleltään ailahtelevaa äitiään (Ylva Ekblad), eikä isäkään juuri koskaan ehdi olemaan hänen kanssaan. Joten Henryn ainoa ystävä on Elsi.

”Ystäväni Henry” ei ole mikään lastenelokuva, niin kuin moni sen julisteen ja nimen aiheuttaman mielikuvan perusteella voisi luulla. Se on aikuisille suunnattu elokuva, jossa Mantila selvästi nostaa monia ajatuksia esiin, kuten sen, ymmärrämmekö me aikuiset oikeasti lapsia, välitämmekö me oikeasti lapsista ja turvautuvatko lapset toisiinsa kun aikuiset eivät välitä edes toisistaan. Ainakin tällaiset ajatukset syntyivät itselläni nähtyäni elokuvan ensimmäisen kerran. Ehkä toisella ja kolmannella kerralla löydän uusia ajatuksia, niitä Mantilan elokuvat saavat ainakin meikäläisessä herätettyä. Näyttelijäsuoritukset varsinkin lasten osalta ovat loistavia. He ovat erittäin luonnollisia kameran edessä, aivan kuin he todella olisivat Henry ja Elsi. Muut henkilöt jäävät vähän vaisuiksi, mutta tarkoitus varmaan olikin tehdä aikuisista tyypillisiä ”kyllä välitän, mutta en kuitenkaan” -nykypäivän vanhempia. Ainoa särmikäs aikuishahmo elokuvalla on Ylva Ekbladin näyttelemä Henryn äiti. Hän tekee erinomaisen roolisuorituksen tulkitsemalla kotiin hylättyä äitiä, joka ei pysty huolehtimaan lapsestaan, vaan päinvastoin. ”Ystäväni Henry” on Auli Mantilan koskettavin elokuva, jonka jokaisen vanhemman pitäisi nähdä ja ymmärtää.

Ystäväni Henry -DVD tarjoaa lisämateriaalina vain dokumentin elokuvanteosta. Aluksi asiaa käsitellään pääosia esittävien lasten kertomuksien mukaan, joka tuo poikkeuksellisen piristävän näkökannan tuotantoon. Ikävä kyllä loppua kohden dokumentti menettää sisällöllisen tasapainonsa ja siitä tulee pelkkä kuvakollaasi, jossa näytetään pätkiä kuvauspaikoilta. Tähän olisi voinut panostaa enemmän eli antaa lasten kertoa miten he näkivät näiden kohtausten tekemisen. Kuten aiemmin totesin, elokuvana Ystäväni Henry on todella hieno, mutta DVD:n ekstrat jättivät toivomisen varaa.

Jukka L. Savolainen for smackthejack

Photo’s Copyright by Do Films, 2004