STOP THE PRESS!

DAD – Scare Yourself

dad1.Lawrence of suburbia 2.A good day (to give up) 3.Scare yourself 4.No hero 5.Hey now 6.Camping in Scandinavia 7.Unexplained 8.Little addict 9.Dirty fairytale 10.Allright 11.Last chance to change
Arvio: 4/5

Tutustuin ensikertaa Disneyland After Dark:iin joskus 90-luvun alussa. Bändi soitti mielenkiintoista hardrockia, jossa oli enemmän sävyjä, kuin silloisissa muissa tekeleissä, kuten Def Leppard. Myös nimi herätti suunnattomasti mielenkiintoa. Sitten taas suuri korporaatio alkoi märisemään Disneyland-nimen käytöstä, se kun sattuu oleman rekisteröity eräälle lasten sarjakuviin liitettävälle firmalle. No-hätä, pilkut kirjainten väliin ja meno jatkuu. D.A.D. on sittemmin jäänyt hieman taka-alalle. On toki orkesterilla aina ollut myös hittejä, muttei mitään mullistavaa.

Onkin erittäin mielenkiintoista katsastaa, millainen on D.A.D.:n sointi vuonna 2005. Pelko kuitenkin on kiirinyt tukkaan ja olen jopa koittanut siirtää kuuntelusessiota tuonnemmaksi, koska en oleta bändin enää pystyvän juuri mihinkään. Onhan näitä 90-luvun orkestereita kuultu, ja moni on iskenyt miekkansa ulosteeseen. Siksi D.A.D. onkin poikkeuksellinen yllätys: melkoisen tanakan kuuloista tämä on ja edelleen löytyy mukavasti särmää.

Vaikka aloitusraita ”Lawrence of suburbia” onkin melkoisen perinteinen veto, kakkosraita ”A good day (to give up)” korjaa mielentilan mukavasti. Sen potkiva kokonaisuus ja osittain rosoinen sointi nostaa mielen ylös. Levyn nimikkoraita ”Scare yourself” kuulostaa melko tylsältä, kunnes kertosäkeen raaka huuto puhkoo tärykalvot ja nostaa fiiliksen kattoon. ”No hero” ja ”Hey now” ovat taas perinteisempää hardrockia, jossa kuitenkin löytyy vielä sitä mikkihiiren tappajien omaa pientä kieroilua.

Oma suosikkikappaleeni tällä levyllä kuitenkin on Unexplained. Vaikka kutosraita ”Camping in Scandinavia” onkin huvittava ja omaa mukavan tempohidastelun, seiskaraidalla silti on jotenkin ehkä eniten särmää ja otetta. Sen säe on tosi tasainen ja hiljainen, ehkä aavistuksen liian poseeraava, ja Jesper Binzer kuulostaa aivan Bon Scotilta, mutta kun itse kertosäe räjähtää käyntiin, se jyrää pään tyhjäksi, eikä epäilyille jää sijaa.

D.A.D.:n ”Scare yourself” on yllättävän hyvä levy. Ehkä fiilis osittain johtuu myös siitä, että en todellakaan odottanut saavani kuunnella mitään rock-musiikkiin viittaavaakaan, vaan lähinnä jotain kaukaista lässytystä. Maailmankaikkeuden onneksi ennakko-odotukseni oli sangen väärä. Erittäin hieno levy osoittaa, että vielä jaksaa vanhakin rokata. Kiitos Tanska!

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by EMI Music Denmark, 2005