STOP THE PRESS!

MC Pöly – Puhtaalta pöydältä

mc_poly1.intro 2.Puhtaalta pöydältä 3.Älä oo kopio 4.Tunnit ei riitä 5.Sirpaleina 6.Kaikki hyvin täällä 7.Ei oo sanottavaa 8.Anna virran viedä 9.Viaton 10.Jännite välillämme 11. Ilman sua 12.Vihaan
Arvio: 2/5

Kuinka 16-vuotias joensuulainen voi kuulostaa melkeinpä tavalliselta helsinkiläiseltä pissikseltä? Melko helposti, jos MC Pölyä voi pitää jonkinlaisena mittatikkuna. Kuinka tämä voikaan kuulostaa näin totaalisen tuotetulta, vaikka musiikin pitäisi olla omaperäistä! Ongelmahan tällaisessa levyssä on, että jos hypitään genrestä toiseen ja koitetaan tehdä kaikille-jotain-kokonaisuus, siitä helposti tulee ei-mitään-kenellekään-kokonaisuus. Massan mukana varmaankaan ei mennä, mutta tämä ei saisi olla pakkomielle tai ainoa arvo.

Olen erittäin vaivaantunut. Oloni johtuu musiikista, jota joudun kuuntelemaan. Sen soinnin puhdas lapsellisuus liimattuna 90-luvun alun populaarimusiikin melodiarakenteisiin puistattaa. On totta, että musiikissa paistaa läpi funk ja rock, mutta myös se tavanomainen dance-pop on niin pinnassa, että melkeinpä tekisi mieli jättää kuuntelematta. Paras esimerkki pop-musiikin ylilyönnistä on ”Tunnit ei riitä”, jonka kertosäe suoraan sanoen raivostuttaa. Jos kerran on sanottavaa, voisi sen tehdä myös tyylikkäästi, eikä lässyttämällä.

Sanoituksista vielä on pakko hieman tilittää. Nimittäin yhtä vakuuttavaa settiä saimme joskus kuulla Pääkköset -nimiseltä ryhmältä. Vaikka kuinka MC Pöly seisoisi tekstiensä ja kantojensa takana, ei voi välttyä siltä tosiasialta, että teksti ei vain kuullosta luonnolliselta. Myötähäpeäntunne on oikea termi kuvaamaan fiilistä, jonka kuulija tekstejä kuunnellessaan kokee. Ei toki jokaisessa biisissä ole samanmoisia naurettavuuksia, mutta liian monessa kuitenkin. Ja nykivä ”no-flow” ei ole kauhean mukavan kuuloista räpäytystä. Tosin tähän syyllistyy melko moni suomiräppäri…

Joka tapauksessa ”Puhtaalta pöydältä” on uusi kantaaottava levy, johon moni nuori varmaankin voi samaistua. Ihan hyvä yritys, vaikkakin moni viaton on kärsinyt jo syyttä kuultuaan sinkkubiisejä radiokanavilta. Ehkä seuraavalla levyllä on jo kasvettu sen verran, että naiiviudet on saatu karsittua pois. Tällä hetkellä sointi kuulostaa hieman raa’alta, joten olisi ehkä syytä antaa projektin kypsyä vielä hetken.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Universal Music Oy, 2005