STOP THE PRESS!

Mylo – Destroy Rock & Roll

mylo1.Valley of the dolls 2.Sunworshipper 3.Muscle cars 4.Drop the pressure 5.In my arms 6.Guilty of love 7.Paris four hundred 8.Destroy rock & roll 9.Rikki 10.Ottos Journey 11.Musclecar reform reprise 12.Zenophile 13.Need you tonite 14.Emotion 98.6
Arvio: 4/5

On tunnettu tosiasia, että hyvä musiikki myy monesti ilman valtaisaa promootiota ja isoja levy-yhtiöitä. Mylon Destroy Rock & Roll julkaistiin alunperin vuonna 2004 pienellä indielabelilla, mutta tähän asti levy on myynyt jo pelkästään briteissä lähes kaksisataa tuhatta kappaletta. Mylon musiikkia voisi kuvailla hieman Röykksopmaiseksi fiilistelyksi, ja toisaalta osa kappaleista kuulostaa hieman Minoguen siskosten hittibiiseiltä, joskin ilman vokaaleja. Vocoder-laulujen varassa roikkuva, varsin tarttuva Drop the pressure -biisi on ehtinyt pyöriä musiikkikanavilla jo hyvän aikaa.

Mylon tuotanto on teknisesti ehkä himpun verran kliinistä omaan räkäiseen makuuni. Tosin Mylo on myös ymmärtänyt, että yksinkertainen on monesti kauniimpaa, kuin hirveä määrä erilaisia soittimia päällekäin hirveällä efektimäärällä höystettynä. Useimmissa kappaleissa on varsin onnistunut tunnelma, ja musiikki on ylipäätään varsin visuaalista. Osa levyn biiseistä on puhtaasti syntikkasoundivetoisia, mutta joukosta löytyy myös samplelooppeihin perustuvia raitoja, kuten In my arms -biisi. Vaikka soundillisesti liikutaankin monesti simppelein ratkaisuin, ei sävellykset ole aina sieltä yksinkertaisemmasta päästä, kuten esimerkiksi vaikkapa Guilty of love -biisin jännän sekavassa introssa. Destroy Rock & Roll -albumilta löytyy niin ikään rutkasti 80-luku vaikutteita. Klassiset syntikkasoundit ja tuhnuiset sähkörummut raikaavat mitä mainiointa konesinfoniaa. Retrotunnelmastaan huolimatta Mylo kuulostaa kuitenkin muodikkaalta ja freesiltä, mikä nykypäivänä jättiharppauksin kehittyvässä konemusiikissa onkin perin tärkeätä. Liian ryppyotsaiseksikaan ei Myloa voida kutsua – huumorinkukkakin levyllä kukkii, kuten esimerkiksi albumin nimiraidan lyriikoissa, joissa tuomitaan jokseenkin kaikki maailman popmusiikki, mukaanlukien Weird Al Yankovic… Mikäli 2000-luvun vaihteessa pinnalla ollut Les Rhythmes Digitales upposi aikoinaan, saattaa Mylon tuotanto hyvinkin kolahtaa. Destroy Rock & Roll -albumi on täynnä hyvää henkeä, velmua tunnelmaa ja letkeätä konebiittiä kasarivaikuttein.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s Copyright By Breastfed 2004-2005