STOP THE PRESS!

Jamie Cullum – Catching Tales

jamie_cullum21.Get your way 2.London skies 3.Photograph 4.I only have eyes on you 5.Nothing to do 6.Mind trick 7.21st century kid 8.I’m glad there is you 9.Oh god 10.Catch the sun 11.7 days to change your life 12.Our day will come 13.Back to the ground 14.My yard
Arvio: 3/5

Jamie Cullum on ollut yksi tämän päivän kuumimpia uuden sukupolven jazz-lupauksia. Levyt ovat myyneet mukavasti, ja onpa tuo parikymppinen kaveri käynyt kotimaisilla Porin Jazzeillakin säväyttämässä. Cullumin levyt ovat ilmestyneet Suomen markkinoille hieman sekalaisessa järjestyksessä. Miehen varsinainen läpimurto, Twenty Something -albumi oli itseasiassa järjestyksessään Jamien toinen levy, vaikka se olikin ensimmäinen, joka Suomen levykauppoihin ilmestyi. Muutama kuukausi sitten ilmestynyt Pointless Nostalgic -levy julkaistiin briteissä jo jokunen vuosi sitten, mutta tyylillisesti se on silti lähempänä tätä uutta levyä.

Varsin jatsahtava Twenty Something loi Cullumille mainetta jatsin uutena sanansaattajana, mutta nähtävästi maine ei oikein tunnu olevan miehen mieleen, sillä uusi albumi hivuttautuu entistä lähemmäs kevyttä poppia. Johan Jamie ensimmäisellä levyllään jo lauloi, ”I want to be a popstar”. Pianoa on siirretty pari metriä taka-alalle, ja tilalle on raahattu hieman rumpukoneita, sämplereitä ja muuta teknologiaa. Kaikesta päätellen Cullum ei tahdo jämähtää uudeksi Sinatraksi, vaan eteenpäin on mentävä. Eri asia vain on, kumpi rooli miehelle paremmin sitten sopii. Makuasioita tietysti, mutta ainakin henkilökohtainen mielipiteeni on, että niin tyylillisesti, kuin toteutukseltaankin tämä uusi albumi suuntaa miehen arvostusta vahvasti alaspäin. Siinä missä Twenty Something svengasi eteenpäin letkeästi pilke silmäkulmassa, etenee tämä uusi albumi hieman nihkeästi, enimmäkseen vailla sitä tiettyä groovea, mihin itse aikoinaan Cullumin musiikissa ihastuin.

Persoonana Jamie on varmasti omiaan myös tavallisena popstarana, mutta mielestäni sääli on, mikäli sama tällainen jatkuu. Catching Tales ei ole oikein missään määrin rohkea levy. Jamie on varsin taidokas pianisti, mutta valitettavan pienessä osassa miehen taidot tällä levyllä ovat, etenkin verrattuna miehen edellä mainittuihin levyihin. Loppujen lopuksi Catching Talesille ei voi kaikesta pettymyksestä huolimatta antaa ala-arvoisia pisteitä, koska se ei sinällään ole huono levy. Soitanta on edelleen taidokasta ja soundi on kohdallaan. Tyylillisesti levy vain on valitettava pettymys aiempiin levyihin verrattuna. Toivoa sopii, että Jamie vielä palaisi jatsin ihmeelliseen maailmaan, ja jättäisi peruspopin lahjattomammille.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s Copyright By 2005