STOP THE PRESS!

Fiona Apple – Extraordinary Machine

fiona_apple1.Extraordinary machine 2.Get him back 3.O’sailor 4.Better version of me 5.Tymps (the sick in the head song) 6.Parting gift 7.Window 8.Oh well 9.Please please please 10.Red red red 11.Not about love 12.Waltz (better than fine)
Arvio: 4,5/5

Fiona Applen pitkään ja hartaasti hioutunut kolmas albumi ”Extraordinary machine” on vihdoin saapunut päivänvaloon. Pari vuotta sitten neitokainen hyllytti levyn materiaalin, alkoi etsimään itseään ja musiikillista suuntaansa, hioi ja pakersi, ja on ilmeisesti nyt tarpeeksi tyytyväinen tulokseen. Tai sitten tähän päätökseen on vaikuttanut levyn keskeneräisen materiaalin leviäminen nettiin. Oli miten oli, kokonaisuudessaan levyn tekemiseen on kulunut liki kuusi vuotta, ja usein tällainen aika voi olla tuhoisa. Kun kyseessä kuitenkin on Fiona Applen levy, ei pelkoa ole. Kokonaisuus on yllättävän loistelias.

Aloitusraita ”Extraordinary machine” luo heti mielikuvan, että tässä ollaan tekemisissä jonkin uuden ”vanhan” kanssa. Kuin kierrätystä olisi piristetty teknologialla, joka jo valmiiksi on vanhaa, ja lopputuloksena olisi ennenkuulumattoman positiivinen tuote. Levy jatkaa samalla linjalla, ja pitää otteessaan tiukasti. ”O’sailor” tummenee hieman itsetutkiskeluunsa, ja hyvä niin, sillä kappaleen hohto on juuri tuossa ylipääsemättömässä välittömässä melankolisessa lämmössä. Levyn ehdoton helmi kuitenkin on ”Parting gift”, joka porautuu päähän ja jää sinne. Eikä lähde millään pois. Piano on yleensä minusta sangen kauhea soitin, mutta tässä kappaleessa se todella tekee kunniaa Fionan mahtavalle äänelle. Myös ”Window” lopullisesti alleviivaa, kuinka tärkeää on, että muusikko itse tekee kappaleensa, ja kuinka hyvin hän itse tietää, miten niiden toteutus kuuluu suorittaa.

”Extraordinary machine” on poikkeuksellisen, jopa harvinaislaatuisen, hieno albumi. Se on positiivinen, mutta myös kauniin melankolinen. Se on sanalla sanoen hyvä. Se on tuotannollisesti melko puhdas, mutta vaikka rosoisuutta ei kauheasti ole enää havaittavissa, häröileviä sovituksia on senkin edestä. Osittain kappaleet menevät järjettömyyksiin omassa pienessä maailmassaan, ja tämä kai on ollut tarkoituksenakin. Kaikki tehdään kuitenkin tyylikkäästi. Kokonaisuutena levy on hyvin monipuolinen, mutta pysyy silti kasassa. Siinä ei ole mitään suurempia vikoja. Se toimii. Se todellakin on ”Extraordinary machine”!

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Sony BMG Music Entertainment, 2005