STOP THE PRESS!

The Mutants – Mutants Death Cult

the_mutants1.Welcome to death cult 2.Port-au-prince 3.Heavy caramba! 4.Cops in heat 5.Iron Jamaica 6.Mutants death cult 7.Serious mojo 8.Jun’gala 9.White trash trouble man 10.The ghost of Meadow Hill
Arvio: 4/5

The Mutantsin uusi lätty “Death cult” loi hämmentävän ensivaikutelman. Tuntui lähes mahdottomalta odottaa kappaleiden soljumista kuulokkeista, koska halusin ahmia kaiken musiikillisen informaation heti. Pakkohan tietysti oli antaa sointujen niputtaa itsensä kokonaisiksi ja päästää ne aivokoppaan pyörimään. Mitään estettä moiselle kun bändi ei tee, eikä heidän musiikkinsa edes anna lupaa jättää kuuntelematta. Levyn asettuessa kuunteluvalmiuteen tekevät läheiset seinät tyhjiön, johon tahtoo uppoutua ja kadota. Mutta ilman hurmostilaakin The Mutants rokkaa funkisti ja vinouttaa ajattelutavat.

”Death cult” on alusta asti selväjärkinen teos, jonka sisältö kuitenkin peilaa rajoittuneisuuden vääryyttä. ”Port-au-prince” on matkaa helpottava johdanto, joka antaa viitteitä tulevasta maustamalla kulkureittiä eläimellisyydellä. ”Heavy caramba!” raskauttaa asianhaaroja oleellisesti, mutta tekee sen niin ystävällisellä pulp-mentaliteetilla, että kaihoisa olo hiipii pääkoppaan. Ja kun ”Cops in heat” puskee lämmintä hengitystä niskaan, tulee hieman tunkkainen ja rasvainen fiilis… ”Iron Jamaica” paahtaa korvaa ja soi orgaanisesti hienostuneella paatoksella. Erittäin kiero ja tumma veto, jota ei häiritse edes pohjoismaisen melankolian lähentely. Itse ”Mutants death cult” virittelee seesteyttä, jonka häröinen olemassa olo taipuu lähes taianomaisiin aspekteihin. ”Serious mojo” osoittaa aavistuksen verran puutumista, joka tietysti hätkähdyttää tässä kohden levyä, mutta tekee mukavasti tietä ”Jun’gala”:lle, joka rokkaa menemään rautaisen neidon siivittämänä. ”White trash trouble man” suoltaa likaisen soundtrackin suoraan suoneen ilman mitään desinfiointia. Infektiosta puhkeaa kukkaansa lopullinen kuolettava lounge-isku, kun ”The ghost of Meadow Hill” purjehtii korvakäytävien läpi pääkoppaan ja kertoo kalmaisen tarinansa.

Toimii! The Mutants on hieno orkesteri. Ja “Death cult” on mitä mainioin esitys, jonka kanssa vietetty aika on kuin olisi naisen kanssa ensimmäistä kertaa. Se on kieroa, vääntelehtii miellyttävästi, tulee vastaan jättäen kuitenkin tilaa, ja ennen kaikkea, vie mennessään. Suosittelen hyvän ja hieman epäilyttävän instrumentaalimusiikin ystäville!

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Spin-Farm Ltd., 2005