STOP THE PRESS!

Lindsay Lohan – A Little More Personal (RAW)

lindsay_lohan1. Confessions Of A Broken Heart (Daughter To Father) 2. Black Hole 3. I Live For The Day 4. I Want You To Want Me 5. My Innocence 6. A Little More Personal 7. If It’s Alright 8. If You Were Me 9. Fastlane 10. Edge Of Seventeen 11. Who Loves You 12. A Beautiful Life (La Bella Vista)
Arvio: 1,5/5

Olipa kerran ennalta-arvattava arvostelu ennalta-arvattavasta albumista. (Kiireisimmät lukijat tsekatkoon tähtimäärän ja jatkakoon matkaa samoin tien, säästätte aikaanne huomattavasti.) Sillä tämä Lindsay Lohan- nimisen nuoren Hollywood-näyttelijättären toinen studioalbumi on juuri sellainen kuin vain kuvitella voi. Huono. Tosin kilttinä ihmisenä täytyy heti puolustuksekseni todeta, että kovasti on yritetty levyä kuunnella avoimin korvin ja useampaan kertaan. Tyly fakta kuitenkin on, ettei tämä levy kuunnellessa parane.

Lähdetäänpä siis listaamaan tarkemmin levyn plussia ja miinuksia. Sinänsä Lindsayn ääni on ihan mukiinmenevä, paitsi silloin kun lähdetään tulkitsemaan liikaa. Tulkitsemisella viittaan tässä yhteydessä nykyään niin yleiseen ”nyt täytyy kuulosttaa että olen tunteen vallassa, joten laulamisen sijaan lausun nämä sanat rytmikkäästi”. (Toki joidenkin artistien suuhun sellainen sopii, otetaan esimerkkinä vaikka Ashlee Simpson.) Mutta tässä se kuulostaa valitettavasti teennäiseltä. Lisäksi sanoitukset, jotka ilmeisesti Lohan on ainakin osittain itse kyhäillyt, ovat aikamoista kliseesoppaa. Toki viihdemaailmaa seuraavat tietävät, että ykkösraidan biisi on luultavimmin saanut inspiraationsa Lindsayn isäsuhteesta. Mr Lohan kun istuu tolloilujensa ansiosta tällä hetkellä vankilassa. Asiasta kiinnostuneet voivat sanoituksista myös bongailla, kertooko mikään niistä Lohanin huhutusta syömishäiriöstä. Kovasti siis itketään kun sydän on verillä ja sielu karrella.

Soittajat soittavat niin kuin pitäisikin, sen sijaan kappaleet eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Valitettava tosiasia kun on, että tämä levy sisältää vain tylsiä kappaleita. Toki perus-poppis-biisejä (tässä tapauksessa ”rockahtavia pop-biisejä”) ei pidäkään analysoida puhki, mutta jotain sisältöä niissä täytyy olla. Näinä aikoina jolloin poppista tehdään luultavasti enemmän kuin koskaan ja kilpailu on kovaa, täytyy artistin tarjota kuluttajalle muutakin kuin ulkokuori ja nimi. Vaikka jo 3-vuotiaana uransa aloittanut Lohan on varmasti kotimaassaan Yhdysvalloissa super-tunnettu, on vaikea uskoa että tällä levyllä valloitetaan levylistoja.

Levyn vaihtuvat tunnelmat saavat ihmettelemään, koetetaanko tässä tehdä Lohanista katu-uskottavaa rock-mimmiä, vai mikä on ajatus. Halutaanko tässä viestittää, että söpöllä näyttelijättärellä on olemassa synkempi puoli? Sen olisi varmasti voinut kertoa suurelle yleisölle jollain muullakin tavalla. Sillä tämä tekele on sellainen sekametelisoppa, mihin en haluaisi lusikkaani upottaa.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Casablanca music/Universal, 2005