STOP THE PRESS!

Catwoman

catwomanOhjaus: Pitof
Käsikirjoitus: Bob Kane, Theresa Rebeck, John D. Brancato, Michael Ferris, John Rogers
Tuotanto: Alison Greenspan, Edward McDonnell
Pääosissa: Halle Berry, Benjamin Bratt, Sharon Stone, Lambert Wilson, Frances Conroy
Arvio: 1/5

Catwoman on taas uusi supersankarielokuva, joka perustuu sarjakuvaan. Vuosien varrella on nähty niin huonoja kuin hyviäkin elokuvia, kun lehtien sivuilla toisiaan mäiskineitä yliglorifioituja trikoomainoksia on väännelty valkokangastuotteiksi. Aina on ollut aihetta epäillä, onko projekti onnistunut. Nyt ohjaajan pallilla istuu Pitof, ranskalainen herra, jonka aikaisempi debyyttiohjaus Vidocq (2001) oli sangen kaunis ja visuaalinen, joskin laahaava, hajanainen ja tylsä trilleri. Tosin visuaalisuus pelastaa näissä elokuvissa yleensä paljon, mutta jos katsotaan, kuinka monta käsikirjoittajaa elokuvalla on, tietynlainen ennakkoasenne väkisinkin syntyy…

Niin, ja elokuvan katsottuaan on ihminen vailla lohtua: puolitoista tuntia elämästä on valunut hukkaan eikä sitä saa palautetuksi mitenkään. Catwoman on aivan kamalaa roskaa. Halle Berryn esittämä Patience Philips on hiljainen taiteilija, joka omaa typeryyttään joutuu hukutetuksi kemikaaliveteen. Sitten kissat herättävät neidin henkiin ja hän alkaa etsiä vastauksia, mitä hänelle oikein on tapahtunut, ja miksi, ja tällöin hänestä tulee ”kissanainen”. Poikaystävänkin hän saa sattumalta, kun nuori poliisi (Bratt) luulee ikkunalaudalla seisovaa Patiencea itsemurhakandidaatiksi. Jotta kaikki ei kuitenkaan olisi helppoa, joutuu kissanainen omien viettiensä viemäksi ja alkaa varastaa koruja, ja tällöin tietenkin rikoksia selvittämään pistetään, kukas muu, kuin kisulin oma pikku poliisipoikaystävä.

Silppua ja sillisalaattia. Alku tuntui melkein lupaavalta, mutta sitten kai ohjaaja meni kahville. Värejä on käytetty hyvin, Sharon Stone kimaltaa kauniisti, ja ”Mullan Alla”-sarjan ystävät voivat bongata Frances Conroyn, mutta muuten ei elokuvaa melkein edes viitsi katsoa loppuun asti. Ei, vaikka olen miespuolinen, ja Halle on tiukoissa nahkakuteissa. Ei! Ei! Ei! Kun loppuhuipennus, joka on kuraa, koittaa, on kaikki toivo jo menetetty. Kissanaisen hyppely talonkatoilla on karmeaa katsottavaa. Vaikka joissakin kohtauksissa selvästi näkyy ohjaajan visuaalisuuden taju, se ei pelasta, kun 90% leffasta on räpellystä. Näyttelijäsuoritukset ovat sellaista teatraalista pelleilyä, että silmiin sattuu. Lisäksi päälleliimattu ja hypetetty soundtrack on viimeinen niitti arkkuun.

Catwoman on kamala. Siis ihan oikeasti! Kuriositeettina tämän voi katsoa, mutta minä en pistäisi senttiäkään rahaa kiinni tähän, sillä viihdettä ei ole tiedossa. Halle Berry, olet Oscar-voittaja, miksi siis alennut tekemään jotain näin huonoa? Tämä kun suoraan sanottuna on katsojan aliarvioimista.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Warner Bros., 2004

Traileri: