STOP THE PRESS!

Tuure Kilpeläinen – Kysymyksiä sudelle

tuure_kilpelainen1.Nimetön tie 2.Kaupungin suonet 3.Rakkaus murhaa 4.Jos sudelta kysytään 5.Rakkauden vanki ei palaa 6.Holtiton sydän 7.Mikään ei tartu minuun 8.Särkijä 9.Eleetöntä kieltä 10.Talvi 11.Vähitellen jotakin aukeaa 12.Matalan auringon talo
Arvio: 3,5/5

Laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen on julkaissut tähän mennessä kaksi studioalbumia: Tuure Kilpeläinen ja Just. Näinä päivinä on päivänvaloon saatettu kolmas ja uusin, Kysymyksiä sudelle-niminen pitkäsoitto. Kilpeläisen musiikkia voisi kuvailla esimerkiksi tunteella tehdyksi aikuisten radiomusiikiksi.

Kysymyksiä sudelle-levyllä sanoitukset ja sävellykset tapailevat mallikkaasti yhteistä säveltä, jota Kilpeläisen neutraalihko ja radioystävällinen ääni mukavasti komppaa. Kappaleet ovat sekoitus perus-radiobiiseistä mielenkiintoisempiin ratkaisuihin. Tyyli siis vaihtelee, mutta kokonaisuus pysyy silti kasassa. Se on meriitti sinänsä, sillä se tuntuu edelleen kompastuskiveltä monelle levyntekijälle.

Ensimmäisenä singlenä julkaistu Holtiton sydän pomppaa levyltä korviin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, sillä se jos mikä kuulostaa sinkkubiisiltä. Toisena sinkkuna julkaistu Jos sudelta kysytään herkistää kovemmatkin korvat kuntelemaan tätä oudolla tavalla kiehtovaa kappaletta. Seuraavaksi sinkuksi nimitetty Rakkaus murhaa on sen sijaan enemmänkin sitä perinteistä Nova-osastoa, joka tuntuu vähän liian peruskauralta ainakin minun makuuni. Varsinkin näiden kahden ensimmäisen jälkeen se saattaa kalskahtaa hieman tavalliselta. Levyn isoimmaksi miinukseksi voisikin ehkäpä laskea sen tietynlaisen tavallisuuden. Toivotaan, että seuraavalta levyltä nämä isoimmat “novabiisit” on karsittu ja sen sijaan kappaleita on lähdetty kehittämään vieläkin persoonallisempaan suuntaan. Emmeitä kun varmasti tässä tapauksessa on vieläkin enempään.

Kysymyksiä sudelle on laadukas levy, josta varmasti kyseisen musiikkisuuntauksen ystävät saavat paljon irti. Levy ei rokkaa rajusti, mutta sen sijaan se keinuu keveästi. Joskus pohdiskelevuus ja rento soitanta tuovat tunnelmaa yhtä lailla kuin äärimmäisessä tunnetilassa tulkitseminen. Tässä tapauksessa enempää tulkintaa tai mättöä ei olisi tarvittukaan. Aineksia on vaikka mihin, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan Kilpeläinen lähtee musiikkia seuraavaksi viemään.

Katja Kontio for smackthejack.net

Photo´s copyright by Grandpop Records, 2006.