STOP THE PRESS!

Mafiaperhe (Malavita)

MafiaperheOhjaus:  Luc Besson
Käsikirjoitus:  Tonino Benacquistan romaanin pohjalta Luc Besson ja Michael Caleo
Tuotanto:  Luc Besson, Ryan Kavanaugh, Virginie Silla
Pääosissa:  Robert de Niro, Michelle Pfeiffer, Dianna Agron, John D’Leo, Tommy Lee Jones
Arvio: 2,5/5

Robert de Niro nähdään peräkkäisillä viikoilla kahdessa kepeähkössä kokopitkässä. Siinä missä viime viikon Last Vegas oli veijarimainen ja mukaansatempaava kertomus jo kypsään ikään ehtineiden kaverusten once more- toilailuista, on Mafiaperhe vastenmielisehkö rämistely, joka ei osaa päättää onko se komediaa vai toimintaa. Se kertoo Camorran jäseniä paljastaneesta rikollisjoukkion pikkupomosta Giovannista, joka tekonsa jälkeen joutuu pakenemaan rivieralaiseen pikkukylään kera vaimonsa, koiransa ja kahden näsäviisaan teininsä. Eihän hommat tietenkään etene kuin Strömsössä, ruumihia syntyy ja kaikenlaisia häiriöitä tapahtuu kuin itsestään. Ja piilopaikkakaan ei osoittaudu vedenpitäväksi, mikä tietää loppuratkaisuksi verilöylyjä. Mutta perheenähän siitäkin selvitään.

Luc Besson ei ole aikoihin saanut aikaan mitään kuolematonta eikä tee sitä tälläkään kertaa. Miehen ohjaus on vasurilla tehdyn oloista, löysää ja kerronta huojuvaa. Mies ei tiedä pitääkö katsojaa jännityksessä keskiössä olevan nelikon historiasta vai ei. Lopulta takaumaratkaisu tulee elokuvan rytmin kannalta huonoimpaan mahdolliseen saumaan. Bessonin elokuvan balanssi huojahtelee kuin jalkapuoli kili. Mafiaperheeseen ehtii kyllästyä ennen kuin se alkaa edes rullata ja siinä vaiheessa katsojaa on turha enää pyytää päähenkilöiden puolelle. Mikä jo sinällään on mahdoton tehtävä sillä vaikka taitavat näyttelijät tekevät minkä pystyvät, jää pääkvartetti etäiseksi, jopa luotaantyöntäväksi. Elokuvan sanoma kuulunee jotenkin ”Perheenä voitamme kaikki vaikeudet” ja lässynlää mutta ihan sama.

Vastenmielisintä elokuvassa on sen raakuus. Jos tässä yritetään parodioida väkivaltaelokuvia niin pieleen meni, pojat. Hurmeen jatkuva roiskunta on vain inhottavaa. Jos yritetään saada kaikkien vähäisetkin sympatiat pois mafiosoilta niin ehkä tämä sitten olisi jotenkin perusteltavissa. Mutta siltikin jatkuva piekseminen ja tappaminen olisi voitu näyttää smoothimmin tai ei ollenkaan. En tiedä. Besson ei ole mikään Quentin Tarantino eikä omaa samanlaista pelisilmää ja hyvää huonoa makua. Se johtaa ylilyönteihin, jotka ovat omiaan saamaan katsojan toivomaan ääliönelikolle jotain huonoa.

Näyttelijäsuorituksiin tuetaan paljon ja kyllähän ne toimivat, juuri ja juuri mutta vievät kuitenkin elokuvaa eteenpäin huonoillakin hetkillä. Niro irvistelee aikalailla perussuorituksen mafiaisänä eikä Michelle Pfeifferkään huono ole, Varsinainen yllätys on perheen poikaa esittävä John D’Leo, joka määrätietoisesti ottaa haltuun nokkavan ja kovaotteisen roolin ja tuntuu olevan kameran edessä kuin kotonaan. Perheen tytärtä esittää rooliin 10 vuotta yli-ikäinen Dianna Agron, mikä aiheuttaa lähinnä tahatonta komiikkaa. Tämän lisäksi elokuvan paras ja ainoa kunnon vitsi onkin se, että isä Giovanni liityttyään paikalliseen elokuvakerhoon saa arvosteltavakseen elokuvan Mafiaveljet. Ja vitsin selitys, osa I: Mafiaveljien ohjaaja on tämän Mafiaperheen apulaistuottajana toiminut Martin Scorses. Ja vitsin selitys, osa II: Mafiaveljien pääosassa on…KVG.

Lisämateriaalina making of -dokumentti.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Scanbox, 2014

Traileri: