STOP THE PRESS!

Eri esittäjiä – Henki Kulkee – Toivotuimmat

henki_kulkee1.Oi muistatko vielä sen virren 2.Totuuden henki 3.Maan korvessa 4.Kulkija 5.Henki kulkee 6.Sun kätes Herra voimakkaan 7.Jo joutui armas aika 8.Oi Herra jos mä matkamies maan 9.Kukaan ei nää mun sydäntä niin 10.Kotia päin 11.Oi armo suur’ 12.Heinillä härkien kaukalon 13.Niin kaunis on maa 14.Rukous 15.Niin kaunis on maa 16.Tulkoon joulu 17.Meidän mies
Arvio: 3/5

Ensimmäinen Henki Kulkee- CD ilmestyi vuonna 2001 ja tähän päivään saakka tuo suosittu sarja on saanut jo kaksi jatko-osaakin. Kuten yleensä levykierrossa keskimäärin, on kolmannen levyn jälkeen aika koota parhaat palat yksiin kansiin. Niin on tehty nytkin, ja parilla uudella kappaleella höystettynä, mikä sekin on ollut normaalikäytäntö monen kokoelman kohdalla.

Henki Kulkee- levyissähän on kyse virsistä ja hengellisistä lauluista, joita kevyen musiikin eturivin tallaajat tulkitsevat bändin säestyksellä. Idea on alunperin Edu Kettusen ja kansa on ottanut virsiklassikkojen lämmittelyt vastaan hartaudella ja riemulla. Eikä siinä mitään; Aikana, jolloin kirkossakäyntien määrä on jälleen hivuttautumassa nousuun, on tällaiselle amerikkalaistyyppiselle hengellisyydelle ilmiselvästi kysyntää. Samalla voi pureutua nostalgisiin rippikoulumuistoihin ja löytää kenties elämään mahdollisuus rauhoittua ja henkistyä.

Toivotuimmat antaa hyvän kuvan aikaisemman kolmen levyn materiaalista mutta herättää myös kysymyksen lähinnä upean Club For Fiven Oi Herra Luoksein Jää- versioinnin puuttumisesta. Kaikkeahan ei aina kokoelmiltakaan voi saada mutta moinen helmi pari vuotta sitten ilmestyneeltä kolmoslevyltä olisi luullut olleen ilmiselvä valinta Best of- platalle. Muutenhan homma kulkee kuin ehtoollisjono ikään, tosin ehkä liiankin varman päälle. Uusista kappaleista Irina Björklundin avausraita Oi Muistatko Vielä Sen Virren jää tylsäksi ja etäiseksi mutta Petran sooloilu Tulkoon Joulu tuo sopivaa tärinää ja rokkiasennetta. Tyylirikko tosin on, että kyseinen veisu on levyn ainoa selkeä joululaulu ja täten se hieman ottaa korvaan mutta muuten moista hieman rokimpaa vetoa olisin levyltä kuunnellut enemmänkin. Sovitukset kun tahtovat jäädä ikävän tasapaksuiksi. Eri tyylien yhdisteleminen kunnolla ja ennakkoluulottomampi sovitusote olisi tuonut hommaan ihan uudella tavalla potkua. Nyt moni tulkinta vettyy ja valuu korvien välistä pois yhdentekevänä massana.

Levyn ehdottomia huippuhetkiä on Maaritin Maan Korvessa. Sakari Kuosmasen huikea versio takavuosilta on muistissa mutta eipähän Maarit toki toiseksi jää. Bongot paukkuvat mukavasti ja taustoissa on ilmavuutta. Anna Eriksson ei saa lämpöä nimikappaleeseen Henki Kulkee mutta Maa on Niin Kaunis soljuu kerrassaan upeasti. Tässä yksinkertaisuus on totisesti voimaa ja tämä helmi on suotta piilotettu levyn loppupuolelle. Suoritus on Erikssonin koko levy-uran parhaita. Mikko Kuustonen on mitä ilmeisin tulkki tämänkaltaisille kappaleille eikä mikään ihme olekaan, että Oi Herra Jos Mä Matkamies Maan tulee sydämestä ja tunteella. Yhdessä Erikssonin kanssa vetäisty Heinillä Härkien Kaukalon on kappaleena takovine sovituksineen tavattoman tenhoava vaikkakin Eppu Normaalin n. 30 vuoden takainen punk-sovitus takoo takaraivossa. Kuustonen yhdessä Kettusen ja Kaartamon kanssa taas onnistuvat tekemään kappaleesta kuin kappaleesta tyypillisen kuuloisen KKK-kappaleen. Taito sinänsä eikä tässä yhteydessä nyt niin huonokaan.

Muutamat kappaleet kärsivät joko esityksen tai taustojen vetelyydestä. Kamalinta kuunneltavaa on Samuli Edelmannin ja Irina Björklundin Niin Kaunis On Maa. Alkuperäiseen, Kari Rydmanin sydänverellä tulkittuun jyhkeyteen verrattuna nämä laulajia näyttelevät superjulkkikset vetäisevät homman vasemmalla kädellä. Sovitus ikäänkuin leikittelee kappaleen vakavalla aiheella ja kokonaisuus jää luotaantyöntäväksi. Yleensä luotettava Kettunen taas on tehnyt sanoituksellisen hudin Joan Osborne- coverissa One of Us. ”Kaipa Jumala on meidän mies…” Huh! Tämä menee jo niin pahasti tuuba-osastolle, että se on paras unohtaa mitä pikimmin.

Yleensä kaihdan tahi kierrän kaukaa kappaleita, joissa mainitaan Isä, Poika tai Pyhä Henki nimeltä mutta kyllähän tämä puutteistaan huolimatta toimii tällaiselle pakanallekin ja onnistuu loikkaamaan melkeinpä kiitettävälle tasolle, tästä suurin kiitos hyville laulajille. Onneksi tämä on sen verran kevyeksi jauhettua jokamiesluokka-tason hengellisyyttä, ettei ilosanoma puske liian ahdistavasti tai tyrkyttävästi pintaan. Haikean olon levy kyllä tekee, yhteen menoon kuunneltuna jopa unettavan, eikä tässä hyvällä tahdollakaan voida puhua mistään bilemusiikista. Rauhoittumismusiikkia, aamen.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright for Universal Music, 2006