STOP THE PRESS!

Vesa-Matti Loiri – Ivalo

ivalo1.Tästä asti aikaa 2.Kun olet poissa 3.Myrskypääsky 4.Pyhä toimitus 5.Aavaa preeriaa 6.Hetken tie on kevyt 7.Olkinainen 8.Tyhjää 9.Ihmisen ikävä toisen luo 10.Palava pää 11.Kuka kertoisi minulle 12.Pelasta maailma 13.Sisältäni portin löysin
Arvio: 4,5/5

Viihteen monitoimimies ja grand old man Vesa-Matti Loiri on suonut meille ’osapäiväeläkkeensä’ viraabelihommina uutta materiaalia levyllisen verran. Ivaloa varten mies on yhdessä Warnerin tuotantojohtajan Pekka Ruuskan kanssa kauhonut aimo kourallisen helmiä kollektiivisesta popklassikkoaarteistosta ja leiponut niistä Hannu Pikkaraisen ja Julius Maurasen kera helposti lähestyttävää akustisvoittoista hittipullaa Inarinjärven piilomökissään. Tulosta on todella laiska verrata Johnny Cashin American Recordings- sarjaan mutta eihän tästä etsimättä muita tule mieleen ja kyseiset Cashin testamenttilevythän tällekin äänitteelle ovat innoituksena toimineet. Suomen Jussi Käteinen onnistuu jopa ajoittain kuulostamaan pelottavankin paljon Amerikan kollegaltaan mutta mistään matkinnasta ei missään tapauksessa ole kyse. Veskun etuna on, että hän ei pidä suurinta osaa nyt esittämistään kappaleista itsestäänselvästi tuttuna ja täten hänen tulkinnoistaan ei löydä alkuperäisiä fraseerauksia hakemallakaan vaan versiot ovat selkeästi Loirin omia.

Loiri kertoi jossain haastattelussa, että tärkeintä hänen hommassaan on keskittyminen ja kaikkensa yleisölle antaminen ja mestari tekee kuten opettaa. Ennestäänkin ylivertainen eläytymiskyky saa peräti kliimaksinsa, kun 61-vuotias, kaikennähnyt viihdekonkari vetääkin kappaleet intiimisti, läheltä ja matalalta vain akustinen kitara ja kevyt syntikkamatto seuranaan. Ikä tuo tulkintaan selkeästi eroa: Siinä missä nuori Vesku karjui 70-luvun alussa lutku suorana suomalaisia kansanlauluja ja keski-ikäinen Loiri taas maalaili koko repertuaarinsa Eino Leinon antamin pensselein, siinä Ivalo tuo esiin vanhan, mutta tulkinnoillaan koskettamaan kykenevän artistin. Keinot näppäillä kuulijan sielua eivät löydykään enää mahtipontisesta vyörytyksestä vaan hienovireisistä, kappaleen tunnelman mukaan vaihtuvista nyansseista. Mainio esimerkki tästä on kakkosraita, Martti Syrjän kenties hienoin sanoitus Kun Olet Poissa, jossa Loirin äänestä kuultaa suoranainen epätoivo ja väsymys. Eläytyminen nostaa karvat pystyyn. Omimmillaan ja selvästi innostuneimmillaan Vesku taas on Pepe Willbergin Kuka Kertoisi Minulle- klassikossa, jossa on kuultavissa vanhojen työväenlaulujen henki.

Muutamat kappalevalinnat ovat siinä mielessä huolimattomia, että niistä on tehty lähiaikoina muitakin versiointeja: Kasevan Tyhjää soi Marstion komeana tulkintana, Sisältäni Portin Löysin pääsi Ritva Oksasen uutuudelle, Francis Goya versioi Ihmisen Ikävää Toisen Luo ja Antti Tuisku taas Pelasti Maailmaa joululevyllään. Sinänsähän tästä ei haittaa ole, koska Ivalon pienimuotoisuudessaan vahvat vedot eivät juokse samassa erässä minkään aiemmin tehdyn kanssa. Ihmisen Ikävä ja levyn yllättävän kulmikkaasti avaava Tästä Asti Aikaa ovat sanomaltaan ilmeisimmät kanavat Loirin Ivalossa omaksumalle tulkintatyylille. ”Mielin määrin kahvia, tupakkaa…”, sitä säettä ei lauleta tässä maailmassa uskottavammin. Levylle on valikoitunut myös hieman tuntemattomampia kappaleita ja niistä Hetken Tie On Kevyt soi suorastaan shokeeraavan hyvin. Itselleni (ilmeisesti) Tehosekoittimen alkuperäiskappale oli uppo-outo mutta tämän myötä tuli halu saada kuulla originaali mitä pikimmin. Veskun tulkinta kauniista melodiasta on värisyttävä: Mies tulee ämyreistä aivan liki ja tarkoittaa joka sanaa, mitä lausuu. Myös Olkinainen toimii lähes samalla tavalla. Alunperinkin pelottavasta biisistä on saatu aikaan aivan erilainen mutta yhtä pelottava versio, jossa on tanakka tupsu aitoa mökkihöperyyttä. Pyhä Toimitus on täyttä taidetta, joka tekee hienosti oikeutta sanojen lisäksi myös hienolle sävellykselle.

Sovitukset toistavat samaa kaavaa mutta onnistuvat kuitenkin kaikessa vähäeleisyydessään kantamaan levyn loppuun saakka. Pieni vaihtelevuus tai räväkämmän sovitusratkaisun kokeileminen esimerkiksi neljännen Leino-levyn välistä yllättävien äänimaisemien malliin olisi ollut tervetullut lisä mutta eihän tästäkään millään muotoa valittaa voi. Veskun ylärekisteriäkin olisin kernaasti kuunnellut, ainakin Aavaa Preeriaa- kappaleessa se olisi ollut paikallaan mutta toisaalta levyn linjan mukaisesti turhat revittelyt on nyt jätetty naftaliiniin.

Tämä on paitsi komea työnäyte hienolta taiteilijalta, ennenkaikkea kunnianosoitus suomalaiselle rocklyriikalle. Äänitteen yleisilmeessä soivat kiireettömästi Inarijärven aallot, kalan polskinta ja tuuli. Voi vain kuvitella, miten Vesku on ladannut itsensä upeaan vireeseen mahtavissa maisemissa ja saanut talletettua levylle palasen sitä taikaa, mikä hänet itsensä vetää vuosi vuoden jälkeen noihin Lapin henkeviin tunnelmiin.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Warner Music Finland, 2006