STOP THE PRESS!

Honey

honeyOhjaus: Bille Woodruff
Käsikirjoitus: Alonzo Brown, Kim Watson
Tuotanto: Andre Harrell, Marc E. Platt
Pääosissa: Jessica Alba, Lil’ Romeo, Mekhi Phifer, David Moscow, Joy Bryant
Arvio: 2/5

Honey kertoo tarinan nuoresta tanssijasta Honey Danielsista (Alba), joka työskentelee päivät levykaupassa ja illat baaritiskillä, jotta voi yön saapuessa tanssia. Hän on aina haaveillut urasta tanssijana ja myös opettaa hiphop-tanssia paikallisille nuorille. Tie onneen näyttää avautuvan, kun musiikkivideotuottaja Michael Ellis (Moscow) pyytää neidon tanssimaan uudelle videolle. Pian neito saa myös mahdollisuuden omien koreografioiden suunnitteluun. Vaan onko kaikki sittenkään näin helppoa…

”On tosi kiva nähdä leffa, jossa on paljon tanssia. Honeyssä on paljon tanssia ja hyvää hiphop-musiikkia. Siinä on tosi hyvä juoni, siinä on hyvät näyttelijät ja mun mielestä se on kiva leffa.” Juuri tämä olisi kommenttini, jos olisin neljätoistavuotias tyttö. Mutta kun en ole, niin hyväksytäänpä muutama asia. Ensinnäkin, Honey on hyvin naiivi, sokeroitu ja tylsä elokuva. Toiseksi, Jessica Alba ei osaa näytellä. Ja kolmanneksi, jokainen tässä elokuvassa esitettävä r&b/hiphop-kappale kuulostaa lähes samalta. Elokuvan juoni on tavanomaisen teinileffan juoni: nuorella on haave, hän melkein saavuttaa sen, mutta joku on esteenä, niinpä hänen pitää tehdä kaikki itse. Ja lopussa kiitos seisoo. Näyttelijöistä eniten jäi mieleen Mekhi Phifer, koska hän myös osaa näytellä. Muutoin ei näyttelemisestä kannata paljon puhua, sitä kun ei paljon ole: on vain tanssia.

DVD:llä on paljon mielenkiintoista tavaraa. On tietysti pakollinen featurette, jossa kerrotaan hieman elokuvan taustoista ja sen teosta. Poisleikattua materiaalia on yli 30 minuuttia, joskin osa kohtauksista on vaihtoehtoisia ja pidennettyjä. Totta kai mukana pitää olla musiikkivideoita, ja tietysti tanssiopetusvideo, jossa elokuvan koreografi esittelee Honeyn tanssityylin. Ekstroja siis on melkoinen määrä, ja varmasti Jessica Alba-fanille tai tanssin ystävälle tällä sälällä on merkitystä.

Honey on elokuvana melko turha, koska siinä on hyvin paljon samankaltaisia elementtejä, kuin 2001 ilmestyneessä tanssielokuvassa ”Save the last dance”, Honeyn ollessa tätä noin 232 kertaa pinnallisempi. Se on oman aikansa tuote, jossa koitetaan tuoda esille yhteiskunnallisia asioita. Ne kuitenkin hautautuvat ylipitkien ja myötähäpeää luovien tanssiesitysten alle. Kuten jo mainitsin, tämä olisi varmaan mielestäni ihan mukava elokuva, jos sukupuoleni olisi eri. Ja jos olisin peruskoulussa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Universal Pictures, 2003

Traileri: