STOP THE PRESS!

Siberia – Kevät saapuu Siberiaan 1983-1984

siberia1.Radalla 2.Hän 3.Meri 4.Nään jo vuoren 5.Namasta 6.Siperia 7.Lipasto 8.Sanoit, että rakastat 9.Sivutoimessa 10.Peli 11.Tähtitaivaan alla 12.Lumottua elämää 13.Kengissä hiekkaa 14.En jää ikkunaan 15.Jeanne D’Arc 16.Trapetsi (live)
Arvio: 3,5/5

Virtolainen Siberia nousi Muinainen Kaunotar- kappaleesta ja rockin suomenmestaruudesta muistettavan Donnan raunioille 80-luvun alkupuolella. Yhtye sai kyseisellä vuosikymmenellä aikaiseksi kaksi pitkäsoittoa ja myöhemmin vielä kolmannenkin. Ahkerana keikkailijana tunnettu yhtye nousi suurimpaan suosioon Polarvoxilla julkaistun kakkoslevyn aikoihin mutta nyt Poko on koonnut kaikki heidän nimellään julkaistut kappaleet viimeinkin yksiin kansiin ja CD-muotoon nimellä Kevät saapuu Siberiaan.

Muistin, että Siberia oli luja yhtye ja näin pitkästä aikaa kuunneltuna tuo melkoisen keskenkasvuisena tehty arvio osoittautui oikeaksi. Yhtye oli hämmästyttävän timmi ja notkea heti alkuajoista lähtien. Kullakin jäsenellä oli jo kokemusta soittohommista ja se kuuluu. Soitanta on taitavaa vaikkakin välillä kasarimainen tahmeus kuultaa biisimateriaalista. Yllättävää on reggae-takapotkun olemassaolo todella monella kappaleella. Jo se erotti Siberian aikanaan monista kollegoistaan ja kuulostaa edelleen viihdyttävältä. Jari Loisan persoonalliset vokaaliosuudet ovat aivan kuin välttämätön paha, sanoitukset ovat usein korkeampaa matematiikkaa ja kokonaan lauluittakin pärjätään, kuten tiukka rypistys Namasta osoittaa. Sovitukset ovat hämmästyttävän monipuolisia perusrokkitrioksi. Jonkinlainen Siberian ensimmäisen tasokokeen kliimaksi tulee Peli-kappaleessa, joka etenee kuin juna, maanisesti ja vastustamattomasti koko vajaan 2 minuutin mittansa. Välillä tuntuu, kuin yhtye ei luottaisi hyviin ideoihinsa tai ajattelisi asiat nurinkurisesti: Peliä olisi kuunnellut vaikka kuinka paljon pidempään kun taas vaikkapa Sanoit että rakastat olisi tullut selväksi vähemmälläkin.

Siberia etenee tällä kokoelmalla johdonmukaisesti hieman hankalasti lähestyttävästä alkumateriaalista kohti melodisuutta, joka huipentui kakkoslevy Valkoisen vankilan hitteihin Älä sano, että rakastat ja Kirje. Hyvä veto oli ottaa tälle levylle mukaan myös Lumottua elämää- EP:n kappaleet. Ja ne Q-yhtiölle levytetyt ihka ensimmäiset sinkutkin olisi tosi pelimies jostain mukaan kaivellut…Yhtä kaikki, Siberia on antanut vahvoja vaikutteita varmasti ainakin Claudialle, Evelle ja Tannalle mutta tekee oman hommansa jotenkin jykevämmällä kädellä vaikka soittajia onkin vähemmän. Livenä Siberia on varmasti ollut kova luu, kuten kiitettävän ansiokkaassa kansihistoriikissakin todetaan. Mukana on esimerkkikin, Rovaniemellä äänitetty Trapetsi etenee komeasti. Yhtyeen nimikappale Siperia on kappaleena myös täyttä timanttia ja Lipasto ilahduttaa jo poikkeavilla lyriikoillaan. Yhtye ei tunnu ottaneen itseään ja tekemistään liian vakavasti, mikä on ilahduttavaa monenlaisen synkistelyn keskellä. Sivutoimessa on kuin lastenlaulu ja Kengissä hiekkaa- kappaleen naiivi kuoro saa hymyn huulille. Yhtyeelle ominainen tempokikkailu taas hajottaa esimerkiksi Meri-kappaleen hienon alkuidean mutta osoittaa tietysti jälleen yhtyesoiton vahvuuden. Nään jo vuoren taas ei välty gospel-vertauksilta.

Tuntuu kuin Siberia-levyn alkupuolella ja yhtyeen ilmaisun huippuunsa kehittäneellä Valkoisella vankilalla soittaisi ajoittain aivan eri yhtye. Tosin tälle mielikuvalle hamuaisin mieluusti vahvistusta, eli Valkoinen vankila, samoin kuin Loisan myöhemmät soololevyt, myös kompaktilevymuotoon, pliis! Ja kyllähän Siberian livekunnon mielellään tarkastelisi uudenkin vuosituhannen puolella; onhan turhempiakin yhtyeitä koottu mullan alta re-unionille.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by EMI / Poko records, 2007