STOP THE PRESS!

Feiled – Testify

feiled_testify1.Requiem 2.Again 3.Delirium clouds 4.Invincible 5.Lycantrophy 6.Last hope motel 7.Just like heaven 8.Purgatory 9.Testify 10.Breaking point 11.Beautiful true
Arvio: 3,5/5

Huittisista lähtöisin oleva Feiled on palannut takaisin lähes kokonaan vaihtuneella miehistöllä muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Testify esittelee yhtyeen, jolla on ilmaisussaan ja omaperäisyydessään vielä hiomista mutta jolla on kaikki ainekset mennä ja tehdä. Isoja.

Levyn alussa innostaa hieman Muppetien Elukkamainen villiys ja jopa suoranainen epärytmikkyys. Requiem takoo kuin vimmattu suoraan tajuntaan. Kappale on sekopäinen mutta tarttuva kuin tauti ja lataa suuria odotuksia loppuäänitteelle. Valitettavasti ne eivät aivan täyty mutta herättävät mielenkiinnon tuleville albumeille, joilla Feiled saattaa karistaa tietyn epävarmuuden ja persoonattomuuden viitan harteiltaan ja lehahtaa Suomen vientivaltiksi ja ykkösyhtyeeksi. Esteitä siihen ei taidollisesti ole: Feiledin soitantaosasto on timmissä trimmissä ja kappaleet kulkevat iloisesti ja ponnekkaasti eteenpäin. Yhtyeen suurin valtti on kuitenkin laulaja Anton Laurila, joka eläytyy ja tekee mainiota työtä siitäkin huolimatta että välttää vain vaivoin vertailut erääseen V.V.- nimikirjaimet omaavaan kuuluisaan kollegaansa. Laurilalla on hieno ääni ja hän tekee Feiledistä kaikinpuolin uskottavan yhtyeen.

Feilediä ja edellämainitun V.V:n yhtyettä yhdistää moni muukin asia, eikä sen HIeMan kuuluisamman bändin nimen lausumatta jättäminen tämän arvostelun yhteydessä ole helppoa mutta yritetään. Nick Triani, velho lukuisten menestysalbumien taustalla, on luonut miksaukseen mukavia yksityiskohtia, kuten Requiemin villit vinkukitarat ja Delirium cloudsin päkjön rumpukompin. Yhtye käyttää hiuksenhienoja temmonvaihteluja ja taukoja kivasti hyväkseen ja on parhaimmillaan erittäin mielekästä kuunneltavaa. Vastapainoksi taas kappalemateriaali ei aivan riitä pitämään levyä kunnolla kasassa maaliviivoille asti ja siitä syntyy vaikutelma aavistuksenomaisesta tasapaksuudesta.

On hyvä, että kappaleet ovat kyllin erilaisia. Lycantrophy paahtaa niin rankasti, että sieluni halkesi kahtia ja teki polttoitsemurhan kun taas balladiosastolta löytyy mm. kelpo Purgatory. Viimeksimainittua hiturimeininkiä edustaa myös mahtipäätös Beutiful true, joka helisee kohtalokkaasti ja onnistuu nousemaan ja nopeutumaan uljaaksi levyn lopetukseksi kuin tuhkasta vapautuva siipieläin konsanaan. The Cure-laina Just like heaven taas rokkaa muusta materiaalista piristävän poikkeavasti ja osoittaa yhtyeen tiukan soittotaidon voiman. Mutta liikaa on levyllä turhaakin: Invincible on perustylsä genrensä edustaja ja nimikappale Testify taas on yksinkertaisesti munaton.

Kaikilta osin ei Testify kestä keskittynyttä kuuntelua menettämättä intensiteettiään mutta hyvä työnäyte se on nahkansa luoneelta orkesterilta näin uuden ajan alkajaisiksi. Tästä on vain yksi suunta enkä ole ollenkaan huolissani siitä, etteikö maailmallakin tälle markkinoita piisaisi. Anton Laurilalta vaan itselleen tulkittavaksi lisää mahtiballadeja ja melodiarikkaita menopaloja niin hyvä tulee. Erityiskiitos WWF:n ja Reilun Kaupan mainostamisesta levyn kannessa. Hyvää ei tehdä konsaan liian paljon.

Renek for Smackthejack.net

Photos copyright by Emi Music Finland / Poko Records, 200