STOP THE PRESS!

MIKA – Life in Cartoon Motion

MIKA - Life in Cartoon Motion1. Grace Kelly 2. Lollipop 3. My Interpretation 4. Love Today 5. Relax (Take It Easy) 6. Any Other World 7. Billy Brown 8. Big Girl (You Are Beautiful) 9. Stuck In The Middle 10. Happy Ending/Over My Shoulder 11. Ring Ring
Arvio: 3,5/5

On olemassa levyjä, jotka eivät todellakaan sovi kaikkiin mielentiloihin. Mikäli hermot ovat tiukassa ja omaa vieläpä taipumuksen väkivaltaisuuteen, ei välttämättä kannata kuunnella MIKAn musiikkia lainkaan. ”Life in cartoon motion” -albumi on pullollaan är-r-rsyttävän iloisia ja r-r-raivostuttavan tarttuvia pop-ralleja, joista useimmat jäävät päähän soimaan päivä-, osa vieläpä viikkokausiksi. Levyn ”Relax (take it easy)” -hitti taitaa pian saavuttaa päähänsoimaanjäämisen maailmanennätyksen – sen verran monen olen kuullut sitä tahollaan hyräilevän, ja myös kiroilevan kun se ei vain katoa päästä. Biisien yltiöpositiivisuus saattaa käydä varsin ripeään korpeamaan isolla kädellä. Täytyypä sanoa, että nostan hattua niille, jotka jaksavat kahlata läpi tämän sokerikuorrutteisen kokonaisuuden yhdellä istumalla.

MIKA muistuttaa monin paikoin valtaisan menestyksen saavuttanutta Scissor Sistersiä, tuskin vähiten kiitos laulaja Mica Pennimanin falsettilaulusta, joka muistuttaa enemmän kuin paljon Jake Shearsin ääntä. Mican ääniala kattaa toki oktaavin jos kolmannenkin, mutta loppujen lopuksi ääni on hieman ohkainen, minkä kuulee etenkin rauhallisemmissa kappaleissa (”Any other world”, ”Happy ending”).

Musiikillisesti MIKA ei mene sieltä, missä aita lepää matalimmillaan, mutta ei suinkaan ylitä sitä täysin omin avuin. Esimerkiksi ”Stuck in the middle” kuulostaa hitusen liikaa Scissor Sistersin ”Lauralta”. Hitusen pisteitä rokottaa myös hyvin selkeät Queen -vaikutteet, joita ei todellakaan liiemmin peitellä – pikemminkin päinvastoin. Vaikka ”Big girl” ei ”Fat bottom girlsiä” musiikillisesti muistutakaan, on aihepiiri kuitenkin enemmän kuin lähellä. ERITTÄIN queenmaisessa ”Grace Kellyssä” lauletaankin: ”So I tried a little Freddie, I’ve gone identity mad”. Tarkoittaneeko hän tässä herraa Astaire vaiko Mercury, lienee tulkintakysymys, mutta jälkimmäisestä virkkeestä voisi ehkä vetää oman johtopäätöksensä. Ei liene ihme, että Queenin kitaristi Brian May veti herneen nenäänsä, kun muuan nettisivusto antoi MIKAn albumille yhden pisteen kymmenestä… Mies kun sattuu olemaan kuulemma bändin suuri fani. Tunne lienee molemminpuolista.

MIKAsta on suoraan sanottuna vaikea muodostaa lopullista mielipidettä. Toisaalta monet biiseistä aiheuttavat silkalla iloisuudellaan ällötystä, toisaalta taas kappaleet ovat kuitenkin laadukkaita ja hyvin tehtyjä. Edelleen toisaalta hieman liian suorat lainauksetkin ärsyttävät etenkin pitkäaikaista Queen -fania. Enkä Scissor Sistersistäkään niin kauheasti välitä, että kaipaisin hyllyyni välttämättä moista poppoota apinoivan artistin albumia. Ja jotta arvostelustani eivät toisaalta-sanat loppuisi, niin toisaalta levyn päättävä surumielisen kaunis ”Over my shoulder” pelastaa varsin paljon, vaikka ei positiiviseen kokonaisuuteen kauhean hyvin istukaan.

Uskoisin, että mikäli pidät MIKAn sinkkuralleista, jotka raikaavat niin radiossa kuin televisiossakin, pitänet myös tästä albumista. Jos kyseiset rallit taas eivät herätä muuta kuin raivonpurkauksia, ei albumin muihinkaan raitoihin välttämättä kannata tutustua. Synkän ja hitaastilämpiävän suomalaisen on kovin vaikea tykätä isosti näin pirteästä meiningistä.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Casablanca Music, 2007