STOP THE PRESS!

Manic Street Preachers – Send Away the Tigers

manic_street_preachers41. Send Away The Tigers 2. Underdogs 3. Your Love Alone Is Not Enough 4. Indian Summer 5. Second Great Depression 6. Rendition 7. Autumnsong 8. I’m Just A Patsy 9. Imperial Bodybags 10. Winterlovers
Arvio: 4,5/5

Manic Street Preachers on jälleen vauhdissa. Kerrassaan ihanaa, että voin sanoa näin, sillä olen, tai pikemminkin olin useita vuosia sitten yhtyeen suuri fani. Ensimmäinen isku faniudelleni oli bändin härski isku päin fanien kasvoja muutama vuosi sitten, kun he peruivat Suomen keikkansa lisäksi lukuisia muitakin kiertueensa kohteita. Syynä tähän oli tiettävästi into päästä työstämään uutta albumia. ”Know your Enemy” oli sentään vielä melko kohtuullinen, edellistä hittilevyä, ”This is my Thruth, Tell me Yoursia” huomattavasti rockimpi albumi, jolta se tarttuvin koukku jäi kuitenkin puuttumaan. Vuonna 2004 julkaistu ”Lifeblood” olikin sitten melkoinen harha-askel syvälle mitäänsanomattomuuden suohon. Aika ajoin olen kuitenkin levyä kuunnellut, mutta vuosien jälkeenkään en muista siltä yhtäkään kappaletta. Albumi oli mielestäni niin sävellyksiensä kuin tuotantonsakin puolesta täysi katastrofi, saaden yhden 90-luvun suurimmista rockbändeistä kuulostamaan 2000-luvulla huonolta suomalaiselta ysäri-pop-yhtyeeltä.

Toki vääräleukaisempi voisi todeta tuoreesta ”Send Away the Tigersistä”, että Manicsit ovat löytäneet taas ne samat tutut sointukulut ja laulumelodiat, mitä kuultiin aikoinaan niin ”Everything Must Golla”, kuin ”This is my Thruthillakin”. Tämä uusi albumi kuulostaa siis hyvin paljon bändiltä itseltään, siitä ei vain pääse mihinkään. Mutta jos sitä omaa soundiansa ja juttuansa pystyy lypsämään näinkin sujuvasti, ei siitä oikein moittiakaan voi. Levy sisältää paljon myös hittiainesta. Nimikappale on varsin tarttuvaa sorttia, puhumattakaan ”Your Love is not Enoughista”, jossa kuullaan duetointia Cardigansista tutun ihanaisen ja lumoavaäänisen Nina Perssonin kanssa. Albumia ei ole myöskään lähdetty suotta liikoja pitkittämään, mikä onkin allekirjoittaneen mielestä aina hyvä ratkaisu. Levyn jaksaa kuunnella läpi helposti yhdeltä istumalta, ja loppumisen jälkeen suussa on edelleen hyvä maku.

”Send Away the Tigers” on näyttävä comeback-albumi, vaikkei bändi ole sen kummemmin hajonnutkaan. Yhtyeen jäsenten erinäiset soolo- ynnä muut projektit ovat selvästi antaneet miehille lisää luovisvoimaa, mikä näkyy ja kuuluu. Levyn ainoana huonona puolena mainittakoon, että vanhojen (hyväksi havaittujen) ideoiden näin selkeä kierrättäminen ei välttämättä kolahda kaikille yhtä kovaa.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Sony BMG Music Entertainment, 2007