STOP THE PRESS!

Isänmaallinen mies

Isänmaallinen miesOhjaus: Arto Halonen
Käsikirjoitus: Arto Halonen, Jouni Kemppainen
Tuotanto: Arto Halonen, Igor Nola
Pääosissa: Martti Suosalo, Pamela Tola, Pirjo Lonka, Mikko Kouki, Janne Reinikainen, Hannu-Pekka Björkman, Satu Paavola
Arvio: 3,5/5

Isänmaallinen mies on Arto Halosen vasta toinen pitkä näytelmäelokuva ja suoraa jatkoa miehen edelliselle, dokumentaariselle elokuvalle Sinivalkoinen Valhe. Jos oletetaan, että Halosella jäi Sinivalkoisen Valheen jäljiltä sisäpiiritietoa, joka ei mahtunut elokuvaan ja jota ohjaaja nyt ammentaa fiktion keinoin, on suomihiihto syvemmällä kuin kukaan voisi ikinä olla arvannutkaan. Mutta näinhän ei tietenkään ole, eihän.

Isänmaallinen Mies kertoo surullisen hahmon ritarista, Martti Suosalon taidolla ilmentämästä Toivosta, tehtaalla työskentelevästä tollukasta, jolla virtaa suonissa kohtalokkaan vahva hurme. Kun tehdasduunista tulee kenkää ja paikallinen urheiluseura saa sattumalta tietää Topin luonnonlahjakkuudesta, menee miehen elämä täysin uuteen uskoon. Aluksi mies palkataan hiihtomaajoukkueeseen ”suksihuoltajaksi” mutta kuten arvata saattaa, eihän se siihen jää. Kohta mies löytää itsensä letkun päästä pumpattavana ja kohta sen jälkeen olympiatoivon päältä pumpattavana. Loppua kohti kierrokset kovenevat, mitaleita sataa mutta toisaalta henkiäkin lähtee. Vaan onpahan oltu Isänmaan asialla.

Elokuva sijoittuu johonkin 70-80- lukujen tienoihin. MM-kisat ovat Sarajevossa ja olympialaiset jossain päin USAta. Faktaa ja fiktiota on siis sekoitettu ja se aluksi häiritsee. Esimerkiksi elokuvan alussa, jossa käsittääkseni eletään 70-luvun loppua, sivutaan kappaleita Relax ja Diggi Loo Diggi Lei, jotka julkaistiin vasta myöhemmin. Muutenkaan ajankuva ei oikein vakuuta – kunnes katsoja oivaltaa tietystä detaljista kaiken olevankin harkittua. Se detalji on hauska 7-renkainen olympialippu. Halonen on siis luonut ihan oman maailmansa ja siinä ei vuosiluvut ja nipotus paina. Tapahtumia on varmasti yhdistelty niin Lake Placidista, Sarajevosta kuin surullisenkuuluisista Lahden kisoistakin.

Arto Halosen kokemattomuuden fiktion parissa huomaa kerronnan takkuisuutena. Pääosin edetään ihan mukiinmenevästi mutta joissain kohtaa paisutellaan liikaa tai tarinan juohevuus katoaa. Myös dialogi töksähtelee ja etenkin alussa elämälle vieraan vuoropuhelun tulkitsemisessa tuntuu olevan näyttelijöilläkin täysi työ. Varsinaisesti katsomisnautintoa se ei pilaa mutta joidenkin kohtausten omituinen valaistus sen melkein tekee. En ihan löydä motiivia jatkuvaan puolipimeässä käyskentelyyn. Kuvataanko sillä Toivon tarpomista oman elämänsä pimeissä mättäissä? Kuvattu tarkkaan määrittelemätön aikakausi on varmasti ollut kosteaa noissa(kin) piireissä mutta onhan tämä juopottelun määrä aivan käsittämätöntä. Onneksi Martti Suosalo on Suomen yksi parhaita humalan kokovartalo-ilmentäjiä. Casting on muutenkin hyvää kautta linjan. Kari Ketonen ja Pamela Tola ovat varmaan jo sadannessa yhteisproduktiossaan taas vedossa ja Mikko Kouki puoliluihuna hiihtopomona oikein paikallaan. Elokuvan paras vitsi on Ben Johnsonin ja Timo Seppälän pestaaminen taksikuskeiksi sivurooleihin.

Arto Halonen on tarttunut tärkeään aiheeseen, näin uskallan sanoa kaikkien suomalaisten hiihto- ja urheilufanien suulla ja siitä propsit. Toivottavasti ihan näin synkkä ei ole tilanne ollut oikeasti. Mutta hei – joku saisi nyt jo vihdoinkin kertoa Suomen dopinghistorian koko totuuden mitään siihen lisäämättä ja siitä mitään pois ottamatta. Pääsisinpä jo hiihtämään.

Trailereiden ja tv-spottien lisäksi lisämateriaalina tarjoillaan Pamela Tolan ja Ben Johnsonin haastatteluja, lyhyitä making of -dokumentteja ja poistettuja kohtauksia.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Future Film, 2014

Traileri: