STOP THE PRESS!

Pink Floyd – The Piper at the Gates of Dawn (Special Edition)

pink_floyd2CD 1&2 (mono/stereo): 1.Astronomy Domine 2.Lucifer Sam 3.Matilda Mother 4.Flaming 5.Pow R Toc H 6.Take Up Thy Stethoscope And Walk 7.Interstellar Overdrive 8.Gnome 9.Chapter 24 10.Scarecrow 11.Bike
CD 3: 1.Arnold Layne 2.Candy And A Current Bun 3.See Emily Play 4.Apples And Oranges 5.Paintbox 6.Interstellar Overdrive 7.Apples And Oranges 8.Matilda Mother 9.Interstellar Overdrive
Arvio: 5/5

Vuosi 1967 oli kulta-aikaa psykedeeliselle rokille. Britannian taideopiskelijapiirit synnyttivät jos jonkinlaisia poikkitaiteellisia kokoonpanoja, joista vain harvat selviytyivät jatkoon suurimman innostuksen laannuttua, melkein yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin. The Piper at the Gates of Dawn oli yhden kaikkien aikojen suurimmaksi kasvaneen rock-bändin kokeellinen debyyttialbumi, joka aikoinaan mullisti musiikkibisnestä yllättävällä tavalla. Näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin monien pop-musiikin ystävien on äkkiseltään vaikea ymmärtää, miksi kyseinen sekamelska on nostettu niin korkealle jalustalle.

Tuohon aikaan Pink Floyd oli vielä hiljattain menehtyneen Syd Barretin oma leikkikenttä, jota hän käytti musikaalisiin kokeiluihinsa. Kuuntelijan kannalta vaikeimmillaan Piper lienee Interstellar Overdriven kohdalla – kaikessa kaoottisuudessaan kappaletta on melko raskasta omaksua – ainakaan ilman tajuntaa laajentavia aineita, joita herra Barretkin tiettävästi nautti runsaanlaisesti. Toisaalta kyseistä biisiä seuraava The Gnome palauttaa kuuntelijan takaisin maanpinnalle hyvinkin Barretmaisen naiviilla lastenlaulumaisuudellaan. Kokonaisuutena Piper on hyvin omalaatuinen levy, joka avautuu ja siihen uppoaa jokaisella kuuntelukerralla yhä enemmän ja enemmän. Musiikilliset ideat ovat aikaansa nähden mykistävän omaperäisiä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vielä tänäkin päivänä Barrettia ja alkuaikojen Floydiä kopioidaan häikäilemättä taiderock-piireissä.

Tämä 40-vuotisjuhlapainos on varsin tyylikäs julkaisu. Kangaspäällysteiset, kirjamaiset kannet ovat laadukkaat ja arvokkaan näköiset, ja sisälehtisille on painettu Barretin taidetta, laulun sanoja ja valokuvia. Ensimmäiseltä ja toiselta levyltä löytyy itse albumi mono- ja stereoäänityksinä, ja kolmannelta löytyy tuottajien ja levy-yhtiöiden pöytälaatikoiden kätköistä löytynyttä materiaalia: kolme ennenjulkaisematonta kappaletta, sinkkumateriaalia sekä vaihtoehtoisia otoksia. Tämä bonusmateriaalia sisältävä cd yllätti laadullaan. Jopa julkaisemattomat raidat ovat oikeasti laadukkaita, eivätkä suinkaan ”syystä julkaisemattomia”.

Etenkin Apples and Oranges edustaa mielestäni laadukkainta alkupään Floyd-tuotantoa. Onkin sääli, että se jäi aikoinaan varsin pienelle huomiolle, koska kyseinen sinkku julkaistiin ainoastaan Briteissä, eikä se sielläkään noussut edes listoille. Tämän flopin kerrotaan myös aiheuttaneen, ainakin osittain, Barretin mielen järkkymisen. Samaisen singlen b-puolelta löytyvä, Wrightin kirjoittama ja laulama Paint Box on myös kerrassaan erinomainen kappale, joka kielii ehkä enemmän siitä suunnasta, mitä kohtui Floyd lähti lipumaan Barretin menettyä kontrollin.

Pink Floydin The Piper at the Gates of Dawn on yllättävän mielenkiintoinen juhlajulkaisu, jonka lisämateriaali on oikeasti laadukasta ja suorastaan hankkimisen arvoista, vaikka alkuperäinen albumi jo levyhyllystä löytyisikin. Syd Barretin henki elää tämän levyn myötä ikuisesti.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Pink Floyd Music Ltd / Emi Records Ltd, 2007