STOP THE PRESS!

Boycott – Hits Back

boycott1.Keep things alright 2.Hey lord (Don’t ask me questions) 3.Gotta rock 4.My Sharona 5.Eyes of blue 6.Crazy ’bout music 7.Crystal 8.Roadrunner 9.Cool cool woman 10.Sha-la-la 11.Giving it all up for love 12.She’s got the groove 13.Walk right on 14.The edge (Heavy cargo) 15.Walls come down 16.Knock on wood
Arvio: 4/5

Miksiköhän Boycottilla on hieman väheksytty, jopa naureskeltu maine? Siksikö kenties, että yhtye on kotoisin samasta kaupungista kuin Matti ja Teppo? Tommi Läntinen on saattanut tehdä soolourallaan hassuuksia mutta tuore Boycott-kokoelma Hits Back osoittaa, että yhtye oli aikoinaan aikas rock kuitenkin. En oikeastaan keksi tästä parilla uudella biisillä kuorrutetusta paketista mitään feelua mutta mua nyt onkin helppo sahata öögaan. Viimeksimainittu ei ollut Turun murretta.

Aloitetaan sillä, että Tommi Läntisellä on erittäin hyvä rockääni. Iskelmä-jutuissa mies on ollut ehkä vähän ulkona omimmalta alueeltaan mutta niinhän Kirkakin taivutti hurjan heviluontonsa lällyschlaagereihin henkensä pitimiksi. Boycott on toki paljon muutakin kuin Tommi mutta kun laulaja on uskottava ja kaikin puolin osaa asiansa, on muunkin porukan helpompi olla kuosissa. Boycott noin ylipäätään jytisee, narskuu ja törisee kuin lauma norsuja. Rytmiryhmä saa usein kiinni laulajan energiasta ja veivaa pykälää silmään hullun lailla. On myönnettävä, että vaikka Boycottia tulikin 80-luvulla kuunneltua, olin autuaasti unohtanut, että bändillä oikeasti oli näinkin paksu nippu toimivia rock’n’roll- vetoja. Tässä saattavat olla kaikki yhtyeen vähänkin kuunneltavat kappaleet mutta niinhän kokoelmalla pitääkin. Levyn kokonaisarvo on täten kiitettävä.

Jo tuli mainittua, että soitossa on asennetta ja elämää mutta eipä sitä liikaa tule mainostettua. Lisäksi sovituksissa on aimo määrä elävyyttä, jopa improvisaation makua, ja se tekee kuuntelukokemuksesta syvän ja kutkuttavan. Eräs iso, muihin genren yhtyeisiin eroava piirre ovat torvet, jotka vinkuvat ja pärisevät etenkin vanhemmissa kappaleissa. Onkin sääli, että Boycott lähes kokonaan luopui torvisektiosta 90-luvulle tultaessa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, sillä levyn keskiosa uhkaa jopa turruttaa persoonattomuudessaan. Kuiville päästään vahvojen biisirakenteiden ansiosta mutta kokoelman lopussa päästään taas kunnolla vauhtiin. Knock on Wood vie yhtyeen takaisin kasaritunnelmiin, joissa esimerkiksi Crazy ’bout Musicin epävireinen pierutorvi tuo rutkasti huumoria jylhään rokettirollimenoon. Bändien omista biiseistä suosituin ja ehkä myös rinnan mitalla oikeasti paras Gotta Rock luottaa sekin vahvoihin torviriffeihin ja mitäpä biisi ilman niitä olisikaan. Tällaisenaan se nostattaa nostalgisen ryöpyn mielen sopukkaan.

The Knack -cover My Sharona on yhtyeen edelleen ylivoimaisesti tiukin veto, mutta ei se oikeastaan Hombren ja Läntisen omilta kappaleilta glooriaa vie. Eyes of Blue jytisee kivasti ja saa liitävine kertseineen jalan vatkaamaan. Crystal on kiperä slovari, jossa yhtyeen taitava soitanta korostuu…Ah, sitä haikeaa kasaria! Suoraviivainen Cool Cool Woman ja tappomelodialla juhliva The Edge osuvat maaliinsa kuin Gary Lineker aikanaan. Edgen muhkean takapotkuinen alkuriffi on kuin Peter Gabriel olisi eksynyt Raunistulan työväentalon discoon mutta lopun sekopäinen tuplabasaritykitys taas sekoittaa tasapainoaistin totaalisesti. Ainoa tämän kokoelman huti on oikeastaan Roadrunner, josta jo aikoinaan muistan ajatelleeni, että tuon levyttämiseen käytetyn energian olisi voinut suunnata toisinkin, sillä se ei pärjää mitenkään originaalille eikä tietenkään Hurriganesille. Entäs sitten ne uudet biisit? Ikävä kyllä, ne eivät ole levyn parasta annettavaa. Keep Things Alright on ookoo keskiverto softisrokkia; kulkeva mutta munaton. Vanha räkä puuttuu. Graham Parker- laina Hey Lord kulkee jo rivakammin, komppikopla löytää siinä hieman vanhaa jujua ja poljento on kiva.

Boycottin kokoelmalta välittyy sangen monesta kappaleesta ilo soittaa. En nyt muista bändin hajoamiseen johtaneita syitä, jos nyt tuolla on niin väliäkään, mutta parhaimmillaan Boycottin ryhmäsoitto oli todella tanakkaa ja tuoretta. Olisi yhtyeellä voinut 90-luvulla tilausta olla pidempääkin. Ehkä. En tiedä. Kokoelmalta jäin kaipaamaan kunnon historiikkia, sillä tämän saattavat löytää nuoremmatkin rytmimusiikin ystävät ja voinevat ihmetellä, että mistähän tässä on kyse. Bändin vaiheista olisi ollut kiva toki muidenkin lueskella. Nyt mukana on vain lyhyt Läntisen tarina uusien biisien synnystä Portugalissa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony BMG Music Entertainment, 2007