STOP THE PRESS!

Värttinä – 25

vartina_251. Oi dai 2. Varrii ompi zaijuvesj 3. Ämmät 4. Miinan laulu 5. Kylä vuotti uutta kuuta 6. Mikä miulla mielessa 7. Aitara 8. Yötulet 9. Ottajat 10. Kokko 11. Emoton 12. Laulutyttö 13. Maahinen neito 14.Vihi 15. Käppee 16. Äijö 17. Nahkaruoska 18. Vipinäveet 19. Riena 20. Lemmennosto 21. Hoptsoi 22. Seelinnikoi
Arvio: 4/5

Värttinä juhlistaa ensi vuonna koittavaa 25-vuotissyntymäpäiväänsä nasauttamalla ilmoille kokoelman. Itselleni levyn nimi oli niin kova yllätys, että piti internetin ihmemaasta tarkastaa, tarkoittaako tämä oikeasti sitä, että Rääkkylän kuuluisin yhtye on perustettu jo vuonna 1983! Kyllä, kyllä se tarkoittaa. Nuorna vitsa väännettävä. Kokoelma on laaja katsaus yhtyeen tuotantoon, ehkä liiankin laaja.

Jos jätetään huomiotta se, että 22 kappaleen paketti on etenkin tottumattomammalle korvalle todella rankka paikka ja se, että moni kappale tahtoo toistaa aavistuksen samaa latua, niin ihmetyttää levyn kokoomassa käytetty pakkotasa-arvo. Hittilevy Oi Dai olisi todellakin tällaiselle Best of- tyyppiselle murikalle ansainnut valuttaa enemmän kuin kaksi kappaletta. Missä ovat Kiiriminna? Marilaulu? Ja erityisesti Vot vot ja niin niin? En kai voi olla ainoa, joka noita yhtyeen parhaita kappaleita kaipaa. Niille olisi voinut mainiosti tehdä tilaa joku 25:n vähemmän huomiota saava jollotus, kuten vaikka mitäänsanomaton Iki-albumin Nahkaruoska tai vaikka rasittavahko Mikä Miulla Mielessä. No, nyt on päätetty tehdä näin, kas kun eivät ole ympänneet mukaan vuosien 83-87 aikaisia demokantelevetoja.

Värttinä on osaamiseltaan huippuunsa hioutunut. Kaikesta kuulee, että niin laulustemmat kuin letkeän vetävät taustatkin tarjoillaan suorastaan leikittelevän helposti ja silti homma kulkee. Ehkä välillä itseään toistaen mutta kulkeepa silti. Sitä vähän mitä tämäntyyppisestä kansanmusiikista ymmärrän, niin tämä taitaa osoittaa Värttinän monipuolisuuden omassa genressään. Esimerkiksi Yötulet on kuin Kalevala-discoa, tämän tahdissa olisi Ilmarisen oiva ollut Pohjolan tytärtä viedä pää pyörryksissä häiden jatkoilla. Laulutyttö on niin rankkaa tykitystä, että Seremoniamestari, Aksim ja Elastinen olisivat moisesta räppiflow’sta silmät pyöreinä. Ja entäs sitten Ottajat, koko levyn helmi? Niin lähellä poppia kuin folk-statuksen menettämättä pystyy olemaan. Leppeän lupsakkaalla sovituksella kuorrutettu on tarttuva kuin tauti ja yllätykseksi vie lopuksi vielä tunnelmat pimeään Afrikkaan. Yhtä villiksi äityy Ämmät-kappaleenkin meno eikä Aitaraakaan vetelehtimisestä pääse syyttämään varsinaisesti. Levyllä on paljon kuunneltavaa, mukavia yksityiskohtia ja taidokkuutta. Viimeksi mainitusta on malliesimerkkinä Käppee, jonka a cappella on huikean komeaa. Mukana on myös kolme live-kappaletta, joita ei levytetyistä edes erota paitsi yleisön äänistä.

Kerralla aistittuna tämä käy ennen pitkää ärsyttäväksi ja silloin hukkuu iso osa Värttinän lumovoimasta. Itselleni oli yllätys, että mystisen herra Tradin ja Kaasisen sisarusten ohella loistavia kappaleita ovat kirjoitelleet myös mm. Kari ja Sirpa Reiman. Sari Kaasisen taidot olivat toki tiedossa ennestäänkin; levyä kuunnellessa ei voi arvata mikä on suoraan vanhaa kansanperinnettä, mikä myöhemmin kirjoitettua. Taitavaa. Hauska yksityiskohta ovat levyn kannen sanojen englanninnokset, joista monen äidinkielellä turhan hankalan lauseen tarkoituksen voi näppärästi tarkastaa. Tiesittekö, että ’miero päivän nousendoa’ on englanniksi ’the world awaited the sunshine’ tai ’vuottaissani veijoani vuottaissani vierelläin’ on ’I’m waiting to have that lad of mine beside me’? Näppärää. Miinusta levyn kansista, jotka ovat sekavat ja vaikeasti luettavat ja joista puuttuu kunnon historiikki. Sellainen olisi ehdottomasti ollut tekemisen väärti.

Värttinä, suomifolkin timanttisin nimi, on ansainnut menestyksensä mutta vielä kun me maanmiehet osaisimme moista arvostaa. Miksihän meille kotoinen folk on usein hieman vähätelty hymähtelynaihe, vaikka maailmalla tämä rääkkyläläisyys puree kuin veitsi voihin? No, eihän moinen katajainen kantelettaruus olekaan meille kovin eksoottinen kumma, toisin kuin Afrikan bongot tai inkojen panhuilut. Kaasisilla kaikki hyvin, rytmiryhmäl’ rento mieli, josko soitto jatkuoisi, laulu kovin solisisi, vielä toiset samanlaiset, vuotta viisi kolmannetta!

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Sony BMG, 2007