STOP THE PRESS!

Ismo Alanko Teholla – Blanco Spirituals

blanco_spiritual1. Kuka puhuu 2. Päästänkö irti 3. Räkäistä ja tarttuvaa 4. Sauna 5. 2×1=1 6. Puupää 7. Ilokoulu 8. Äidinrakkaus 9. Elämä naurattaa 10. Taivaan tulet
Arvio: 3/5

Lukuisia levyjä ahkeroinut Ismo Alanko on saanut valmiiksi uusimman tuotoksensa Blanco Spirituals artistinimellä Ismo Alanko Teholla. Sävellykset ja sanoitukset ovat Alangon käsialaa ja sovituksia hän on tehnyt yhdessä Teho Majamäen kanssa, joka myös soittaa levyllä. Ismo Alangolla on plakkarissaan lukuisia hienoja kappaleita yksin ja yhdessä mm. Sielun Veljien ja Hassisen koneen kanssa. Aina hän on pystynyt luomaan omaa linjaansa hienosti ja seikkaillut jossain sfääreissä mystisen hengen innoittamana. Tällä kertaa hän seikkailee omien sanojensa mukaan pakanallisen hengellisyyden maastossa.

Levy on mielestäni jotenkin hukkateillä. Levy on täynnä hienoja sanoituksia mutta niitä ei ole onnistuttu aivan täysin saamaan esille hienoin melodioin. Tekemisprosessi onkin ollut vaikeata. Miksauksesta piti vastata islantilainen S. Husky Höskulds mutta joutui lähtemään pois erimielisyyksien takia. PMMP:tä loistavasti tuottanut Jori Sjöroos on joutunut tekemään sen minkä pystyy mutta ei ole aivan mielestäni onnistunut. Ismo Alangolla on ollut kaikki mahdollisuudet aivan mielettömään hienoon lopputulokseen mutta onnistuen kuulostamaan lattealta. Hyviäkin hetkiä löytyy mutta levy kuulostaa liikaa itseään toistavalta Ismo Alangolta. Tietynlaiset samanlaiset sointukuviot ja laulantatavat kertautuvat yhä uudelleen ja pakostakin levyä kuunnellessa päätyy miettimään, että luovuus loppunut kesken. Teho Majamäen ammattitaitoa ei ole hyödynnetty tarpeeksi, joka olisi voinut tuoda latausta rytmiseen ja henkiseen musiikilliseen maisemaan. Nyt hän vain soittaa jossain kaukana taakse miksattuna häilyvänä taustana. Ismon oma ääni soi isosti etualalla ja sanoista saa ainakin selvää.

Minun makuuni liian monen kappaleen a-osa on hitaan junnaava ja kertosäe vasta saa kappaleen käyntiin. A-osat olisivat kaivanneet joitain lisäystä äänikuvaansa tuomalla elävyyttä ja mielenkiintoa. Ensimmäinen kappale Kuka puhuu on ikään kuin huuto maailmalle siitä, kuka mä oon ja kuka oikein puhuu. Sauna-kappaleesta olisi mahdollisuuksia hienoon mieleen jäävään kappaleeseen mutta soi kuitenkin kohtalaisesti. Sanoitus on siinä kerrassaan oivallinen. Konevitsan kirkonkelloista on otettu lainaa kappaleessa Seitsemän päivää. Se on hienosti rukousmainen pohdinta pianon säestyksellä. Puupää soi disco-rytmin kera hauskasti.

Levy jää jotenkin hyväksi havaittuihin ratkaisujen varaan liikaa. Ismo toistaa itseään puuduttavuuteen asti. Selvästi levyä ei ole haluttu tehdä liian melodisen avaruudelliseksi ja mystiikkaa huokuvaksi kokonaisuudeksi. Islantilaisen Höskuldin versioita olisi mielenkiinnolla halunnut kuulla, että miten hän olisi nähnyt Alangon musiikin toteutettavan. Sjöroos ei ole kenties päässyt toteuttamaan sitä parasta omasta näkemystään koska levy kuulostaa niin ismomaiselta viritykseltä. Hyvä lisä levyyn olisi kuitenkin ollut laittaa Höskuldin vaihtoehtoinen miksattu version ihan vertailun vuoksi.

Sari Rivinen for smackthejack.net

Photo´s copyrights by Fullsteam Records, 2008