STOP THE PRESS!

Pelikaanimies

pelikaanimiesOhjaus: Liisa Helminen
Käsikirjoitus: Liisa Helminen, William Aldridge
Tuotanto: Hanna Hemilä, Anita Oxburgh
Pääosissa: Kari Ketonen, Roni Haarakangas, Inka Nuorgam, Jonna Järnefelt, Liisa Kuoppamäki
Arvio: 3,5/5

Liisa Helminen on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Urpo ja Turpo – lastenohjelmista, mutta ohjaaja on myös ollut mukana tekemässä sellaistakin melko tyylikästä lastenelokuvaa, kuin ”Kuningas, jolla ei ollut sydäntä”. Nyt DVD-julkaisunsa saava Pelikaanimies on kerännyt jo huomattavaa huomiota elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Elokuva perustuu Leena Krohnin kirjaan, ja vaikka kirjailija onkin jollakin kummalla tavalla melko arvostettu, erittäin epäillen suhtaudun hänen kirjallisen tuotantonsa filmatisointiin.

Pelikaanimies kertoo pojasta nimeltä Emil (Haarakangas), joka kokee vanhempiensa avioeron ja muuton maalta kaupunkiin niin raskaasti, että kehittää mielikuvitusolennon, ihmisen asusteisiin pukeutuvan pelikaanin (Ketonen), jota sitten alkaa seurata ympäri kaupunkia. Tähän harhaiseen illuusioonsa hän saa mukaansa naapuritalossa asuvan Elsan (Nuorgam), joka myös alkaa nähdä herra Lintu –nimisen miehen pelikaanina. Lasten kuvitelmat sekoittuvat todellisuuden kanssa yhteiseksi suureksi salaisuudeksi, jonka ympärille he kuvittelevat jos jonkinmoisia tragedioita. Ystävystyminen pelikaanin kanssa piristää heidän elämäänsä, mutta tuo myös esille ihmisten vainoharhaisuuden ja ksenofobian. Vähitellen kuitenkin Emil osaa antaa tunnekuohujensa laantua ja pelikaaninkin on aika lähteä kotiin.

Toisaalta Pelikaanimies on kaikessa yksinkertaisuudessaan satu pelikaanista, joka tahtoo kokeilla, millaista on olla ihminen. Pelikaani tahtoo oppia ihmisenä olemisen ihanuuden, mutta samalla joutuu kohtaamaan myös ihmiselon negatiivisimmat puolet. Tätä kaikkea joutuu todistamaan Emil, joka tahtoo auttaa pelikaania, koska itse pitää linnuista ja on oppinut niitä maalla asuessaan arvostamaan. Yhdessä he käyvät läpi melkoisen filosofisiakin pohdintoja ihmisten ja lintujen välisistä eroista, ja niiden positiivisista ja negatiivisista puolista.

Ohjaustyönä Pelikaanimies ei kovin kummoinen ole. Selvästi yliteatraalisella näyttelemisellä on haettu lapsia kosiskelevaa kerrontaa, mutta ottaen huomioon elokuvan selvästi monitasoisen temaattisuuden, tämä on ollut lievä virhearvio. Vaikka tarina onkin tavallaan melko suoraviivainen satu, sen tasot tekevät siitä niin monisäikeisen, että kohdeyleisön soisi olevan hieman iäkkäämpää. Näyttelijät tekevät varmaankin parhaansa, mutta mikä eniten pisti silmään, ja todella positiivisella tavalla, oli elokuvan värimaisema. Se oli luonnollinen, mutta samalla hyvin korostava. Se piirsi kauniin kuvan Suomesta, ja loi samalla pehmeyttä kuvaukselliseen kerrontaan.

DVD-julkaisu on melkoisen hyvälaatuinen. Kuva on terävä, värit ovat kirkkaat, eikä digitaalista hajoavuutta ole havaittavissa. Äänipuolikin on yllätyksellinen, sillä yleensä kotimaisessa elokuvassa puheesta ei saa mitään selvää, ellei volyymi ole aivan täysillä, ja tuolloin taas muut ääniefektit rikkovat tärykalvot mukavasti. Pelikaanimiehessä tätä ongelmaa ei ole, vaan tasapaino on melko hyvä. Ekstramateriaaliakin levyllä on ihan mukavasti. Dokumentti elokuvan luomisesta on tosin hieman liian lapsellisesti tehty, mutta ehkä tällä tavalla saadaan lapsetkin kiinnostumaan elokuvan teosta. Musiikkivideon lisäksi joihinkin kohtauksiin voi testailla itse erilaisia musiikkivaihtoehtoja. Myös erikoisefekteistä, joita elokuvassa on melkoisesti, on melko selkeä kooste. Kokonaisuutena Pelikaanimies on hyvä perhe-elokuva, joskin perheen pienemmille se saattaa olla hieman liian raskasta seurattavaa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Lumifilm Oy, 2004

Traileri: