STOP THE PRESS!

Regina – Soita mulle

regina1.Unessa 2.Haluan sinut 3.Lepään aalloilla 4.Jos et sä soita 5.Päivät valuvat 6.Mustavalkeaa 7.Ui mun luo 8.Harjun takaa 9.Valveilla
Arvio: 3,5/5

Regina on jo ennen tätä neljättä levyään noussut kultti- ja arvostelusuosikiksi. Eikä sinänsä mikään ihme, onhan yhtyeellä Suomessa täysin omanlaisensa tapa tuoda sanottavansa julki. Itse en mitenkään raivokkaasti ole Reginan tekemisiin rakastunut mutta onhan tämä söpö bändi kyllä.

Soita Mulle- levyssä ensimmäisenä kiinnittää huomiota sen lyhyyteen. Nyt on virsi kaunis. Yhdeksän kolmeminuuttista ja silirimpsis. No ei se mitään, laatu on kuitenkin kautta linjan vahvaa tuttua Reginaa. Nyt on itse asiassa biisimateriaali kokonaisuutena ehkä jopa vankempaa kuin aiemmin. Jotenkin silti…hmmm…mitenhän tämän nyt ilmaisisi…Regina tavallaan juuttuu omaan eteerisyyteensä ja se on hieman kiusaannuttavaa. Yhtyeen tekemisistä tulee ensikuuntelulta hieman vieraantunut olo. Tyylittely on kautta levyn – ja nyt voi jo sanoa, että kautta koko uran – samantyyppistä. Instrumentit ovat hallussa mutta sovitusten haileus ja kuulakkuus korostavat Reginan far out-tunnelmointia. Tähän toivoisi jotain, mitä hakaneuloilla itseään kiduttavat kutsuvat nimellä räkä.

No, jätetäänpä täysin kohtuuttomat vaatimukset sikseen ja otetaan musiikki musiikkina. Levy avautuu Unessa-kappaleella, jossa Iisa Pykärin laulu on miksattu oudon alas. Melodia on kuitenkin kuuntelu kuuntelulta viehättävämpi. Levyn taas päättää Valveilla ja tämän kappalejärjestyksen olisin ainakin itse kääntänyt nurinperinpäin. Valveilla nimittäin jättää hämmentyneen, jopa levottoman olon. En tiedä onko nerokasta jättää kuuntelija moiseen hybrikseen, koska levyn mittaan ollaan kuitenkin keinuttu aalloilla ja päästy lähelle raukeuden multihuipennusta. Ainakin levyä täten tulee hamuttua soittimeen uudelleen. Jos Et Sä Soita ei ole Anna Hanski- pastissi vaan levyn ehkä menevimmästä rytminaputuksesta osansa saava herkku. Naturismiylistys Harjun Takaa taas omaa niin koukuttavan kirkkourku-kailotuksen, että oksat poies. Lepään Aalloilla on kappale, joka vie pois maailmasta kaiken pahan. Tulee mieleen Rayan paratiisisaaren tunnelmat kolmen viikon takaa…

Regina on naiivia, kiusoittelevaa musiikkia. Pahus sentään, kun näistä ei tiedä. Neroja laskelmoijia vai yksinkertaista urpoteknoa vääntäviä naivisteja? Reginan laulumelodiat ovat aina olleet outoja, polveilevia, eikä tämä asia muutu Soita Mulle- levyllä vähääkään. Varsinaista korvamatoa ei siis näillä eväillä synny mutta niinpä Regina onkin ehkä maailman helpointa poppia, joka tarttuu mieleen vasta useammalla kuuntelulla. Haluaisin palavasti tietää, syntyykö Reginan musiikkiin ensin sävel vaiko sanat. Iisa Pykärin tekstithän ovat asia ihan erikseen. Noin omaperäisen tekstintekijän tuotoksia todennäköisesti siteerataan vielä väitöskirjoissa ja suomipoplyriikan Kuka kukin on- järkäleissä. Sen, ovatko tekstit yksiselitteisen hyviä vai huonoja, saa jokainen tykönään päättää. Eksoottisia ne ainakin ovat.

Regina varmaan ärsyttää monia mutta kyllähän siitä moni pitääkin. Ja onhan se niin, että vilpitön tekemisen vimma riisuu aseista. Eihän tätä nyt voi vihatakaan. Menevää mutta nyrjähtänyttä iloa on täynnä tämä Soita Mulle. Reginalla saattaa valitsemallaan tiellä olla vielä pitkä tie edessä. Mutta jos olisin diktaattori, kuten varmasti suurella todennäköisyydellä isona olen, pakottaisin Reginan levyttämään EP:llisen Impaled Nazarenen musiikkia. Jokin pimeä puoli näissä on oltava ja esiin houkuteltava…

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Johanna Kustannus 2011