STOP THE PRESS!

Reckless Love – Animal Attraction

reckless_love21.Animal Attraction 2.Speedin’ 3.Born To Break Your Heart 4.Hot 5.Fantasy 6.Dirty Dreams 7.Dance 8.Fight 9.Switchblade Babe 10.On The Radio 11.Coconuts
Arvio: 4/5

Kuopiolainen Reckless Love ei herätä suuria tunteita ennen kuin levyn pistää soittimeen. Kuorosodastahan tämä laulaja Olli on aiemmin niittänyt mainetta, muuten on bändin hommelit menneet förbi. Typerää kohderyhmäajattelua, sillä RL pistää kakkoslevyllään tuulemaan niin että keuhkokarvat vaan väpättää.

Kuten todettua, vertailupohjaa yhtyeen edellisiin tekemisiin ei ole mutta ei se mitään, onpa puhdas pöytä. Kaikeksi onneksi sille pöydälle kohoaa tukkahevin aapisensa läpikotaisin luntannut yhtye, jonka soittimet eivät purista käsissä. Ensi sävelistä lähtien RL luo rennon ilmapiirin, johon on hyvä tukeutua ottamaan vastaan yhtyeen hurjat visiot siitä, miten rokettirollia kuuluu soittaa. Ilo tehdä kuuluu ja osaaminen instrumenttien käsittelyssä on huippuluokkaa. Biisimateriaali on ällistyttävän tanakkaa.

Ja sitten melodiat. Jumalaare sanois tamperelainen ja sanonkin. Ymmärtääkseni melodiatajua ei saa K-kaupasta edes Savossa, joten kappaleiden nikkarikaksikko Pepe ja Ilkka Wirtanen ovat luonnonlahjakkuuksia. Levy on niin täynnä lajityypistä vuosien varrella suositun tehneitä suuria melodialinjoja, että kaikkea ei pysty edes omaksumaan yhdellä istumalla. Itse asiassa melodiamateriaali hukkaantuu, kun siihen turtuu. Positiivinen ongelma. 11 raidan kesto on levylle juuri eikä melkein sopivasti, sillä korva ei jaksaisi enää poimia tällaista hurjaa riffivyöryä ja fillitykitystä. Levy loppuu parahultaisesti, kun sitä vielä haluaa lisää.

Riffeistä ja biiseistä on oikeastaan turha lähteä poimimaan yksittäistä, sillä Animal Attraction toimii nimenomaan kokonaisuutena. Persoonaa kieltämättä voisi olla hieman lisää ja etenkin Olli Hermanin laulu on joskus vähän väritöntä mutta soitto ei ole. Bändi on löytänyt oman juttunsa juuri siten, että soittotaito ja soundit ovat istutettu bändin soittotyyliin kuin nakutettuna. Sooloja on aivan kipeesti mutta ei se haittaa sillä yhdenkään kohdalla ei tule tunne, että kyse olisi itsekorostellusta tiluttelusta vaan soolot tuovat kuin tuovatkin kappaleisiin ehtaa lisäarvoa. Sanotuksissa ei juuri ole järkeä, luultavasti niitä on tehty sanakirja kädessä, mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan. RL ei tunnu oikeastaan tekevän mitään väärin vaan tyyliuskollisuus on huipputasoa ja homma toimii hirmuisella potkulla ja iloisella raivolla. Näin tätä pitää tehdä. Maailma ei ehkä parannu mutta kaikki tulevat iloisiksi kuullessaan mainioita melodioita hyvistä käsistä. Pohjimmiltaanhan tämä on täyttä turoilua – mutta ah niin toimivaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Music, 2011