STOP THE PRESS!

Sydän sydän – Kapseli

sydan_sydan21.Pienen pieni piste 2.Ducato 3.Maa halkeaa 4.Kapseli 5.Peto 6.Lentävä lähtö 7.Pulinat pois 8.Uusi vuosi 9.Skorpionin pisto 10.Viimeinen aamu
Arvio: 4/5

Ihan alkuun on sanottava, että omaan henkilökohtaistakin kosketuspintaa näihin jätkiin – Oulu-Tampere elokuu 2010. Kiitos vaan kyydistä! Mutta vaikka kuinka olisivat mukavia heeboja, ei se välttämättä korreloi soittotaidon kanssa. Nyt onneksi tuo puoli on kunnossa niin ei tarvihe haukkua.

Sydän Sydän ei paljon radioaalloilla juhli eikä mikään ihmekään. Sääli kylläkin, mutta ei ihme. Yhtyeen äkkiväärä rokettipoljento jynssätään eetteriin niin kovalla tunteella ja tiukalla tulkinnalla, että kylmäksi ei tässä menossa jää kuin kuuro jos hänkään. Ensisävelistä lähtien on selvää, että Sydän Sydän on joko viettänyt aikaa treenikämpällä enemmän kuin laki sallii tai sitten koossa on hemmetin superlahjakkaita jannuja. Tai sitten molemmat. Soittoa on yhtäkaikki ilo kuunnella, se sykkii ja törisee suoraan korvavasaraan ja hunajoi kuuloluut, mikä nykyään ei varsinaisesti ole itsestään selvää. Periaatteessa on sääli, että näin tiukasti soittava retkue ei saa osakseen suurempaa huomiota mutta toisaalta jengi tekee oman juttunsa niin hyvin ja persoonallisesti, että hattu heilahtaa poies päästä.

Toinen asia, johon kiinnittää huomiota miellyttävän musiikin vyöryessä stereoista, on kansitaide. Jokaisen kansilehdykäisen valokuvista voisi laittaa sinällään Kiasmaan roikkumaan. Erittäin huolella mietityn oloista työtä. Myös kappaleiden numerointi on kiinnostavaa. Ilmeisesti kyseessä on yhtyeen koko retrospektiivin aikainen kronologinen, juokseva järjestys? Tuottajan pallilta löytyy tuttu nimi, Aake Otsala ja eipä ihmetytä yhtään, sillä Absoluuttinen Nollapiste on yksi niistä mieleentulevista akteista, joiden tuotantoa Kapseli nuolee liki. Isoin tahaton tai tahallinen vaikute on tietenkin alkuaikojen YUP. Sydän Sydän voisikin olla 2000-luvun Puoskaripoppoo vaikka sanoituksissa liikutaankin vähän eri vesissä. Silti myös Sydän Sydämen erikseen nimeämätön sanoittaja tarkkailee maailmaa ihan omista tulokulmistaan.

Harvoin mistään arviolevystä syntyy niin paljon muistiinpanoja kuin Kapselista. Jo Pienen Pieni Piste nuijii hervottomasti kohdilleen täysin toisiinsa sopimattomia biisiosia ja homma toimii. Myös norsuviittaus on aina paikallaan. Nimikappale on tanssittavaa heviä kera ihastuttavan kitarasoololainauksen jostain mainosbiisistä, mitä en nyt kykene identifioimaan. Peto on kuin M.A.Numminen tietokirjaa laulamassa ja Pulinat Pois-ztykessä Lama kohtaa Pääkköset jossain Joey Jordisonin omistamalla Essolla. Levyn huippupätkä on ska-vaikutteinen Uusi Vuosi, joka nykii jalan alla ja jonka maniskaa ei voi muumiokaan kuunnella naama peruslukemilla. Jos tämä ei ole vuodenvaihteen huudatus ja keikkakliimaksi niin ei sitten mikään. Ainoita huteja ovat mitäänsanomattoman oloinen Ducato sekä Lentävä Lähtö, jonka ihanaisen instrumentaalialun aikana toivoo, että Tuomas Skopa ei avaisi suutaan. Biisi valitettavasti menettää viehätyksensä vokaaliosuuksissa. Muutenhan Skopa on kuin spiidiä pöllinyt Matti Johannes Koivu, noin niin kuin kehuna sanottuna.

Ei ole Kapseli yksipuolinen levy, ei. Äijät osaavat pistää tarvittaessa pykälään niin folk-, etno-, ska, kuin reggaevaihteenkin. Kuitenkin se onnistuu välttämään kiusallisen leimaantumisen tekotaiteelliseksi bullshitiksi yksistään soitto-osaamisella ja krumeeluureilla. Biisirakenteet heilahtelevat mutta kyllä ne siellä ovat! Levyn rakennekin on lähes täydellinen ja kappaleet herättävät monenlaisia ajatuksia mutta: Mitä yhtye loppupeleissä haluaakaan meille sanoa? ”Sykkii lämmin Sydän Sydän…”

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Johanna Kustannus Oy, 2012