STOP THE PRESS!

Robin – Koodi

robin_cd1.Frontside Ollie 2.Räjäytät mun pään 3.Hiljainen tyttö 4.Faija skitsoo 5.Otan aurinkoo 6.Ei tarvii esittää 7.Huutaa 8.Huominen saa odottaa 9.Saappaat 10.Ihan helmi
Arvio: 3,5/5

Näin toimii sukupolvien kuilu: Kun ensi kerran kuulin Robinista, ihmettelin, että noinko Esa Simonen on tehnyt Freemanit ja palannut takaisin maamme musakärkeen kera nuorten tuottajien. No ei ollut. Sitä, miten Suomessa sitten voi olla kaksi samannimistä artistia, en osaa selittää. Ehkä joku viisas osaa.

Se pirun Frontside Ollie soi siellä ja täällä ja aiheuttaa korvien soimista. Pakko nyt kuitenkin on heittää kyynisyys nurkkaan ja todeta, että kappale on erinomaisesti tehty ja hyvin tarttuva. Sama ’vika’ lyö leimansa nuorukaisen koko pitkäsoitolle. Nyt ei olla liikkeellä hutiloiden vaan ilmeisesti jo artistin nuoren iän takia homma luodaan huolella. Robin itse on erittäin lahjakkaan oloinen poitsu ja kun taustaryhmästä löytyy Maki Kolehmaisen ja Jimi ex-Pääkallon kaltaisia konnia niin eihän tässä isompaa moitteen sijaa löydy. Erityishuvittavuutena on mainittava vakiosanoittaja Sana ”Kuuden vuoden kuuliaisuus” Mustosen uskottava sukellus teinimaailmaan. Nainenhan on tuolla ’meilläpäin’ jonkinsortin elävä legenda…

Levy kulkee ihan hyvin mutta ei siitä sitten lopulta hittinsä lisäksi muuta oikein mieleen jää – jos kohta mitään aallonpohjiakaan ei kynnetä. Makin ja Jimin sovitukset ovat niin kovin ennustettavia mutta biiseihin se sopii. Tuotanto rullaa kautta linjan letkeän napakasti ja vaikka autotune vinkuu punaisella, se ei peitä alleen sitä tosiasiaa, että Robin selkeästi laulaa hyvin. Laulajalle jätetään hyvin tilaa. Levy painottuu alkupuolelle, sillä esimerkiksi Räjäytät Mun Pään on niin tyylipuhdas ruotsipop-pastissi, että Max Martin kääntyisi haudassaan, jos olisi kuollut. Hiljaisen Tytön tarina on jännästi surullinen mutta silti siinä on positiiviset vibat. Huutaa on levyn räväkintä teiniangstia ja siinä on myös levyn kivoin pianointro. Levyn lopussa Huominen Saa Odottaa kierrättää sujuvasti Ollieta ja Ihan Helmi, jonka Robin vetää sujuvasti sävelastetta ylempää, on tylsyydestään huolimatta varma ala-astediscojen slovari. Turhakkeinta äänitteellä on Otan Aurinkoo, jonka sanoituksen ja sävelen yhteistyö hieman ontuu.

Unelmavävy Robinin suosio on ymmärrettävää eikä tätä ole mitään syytä vanhan miehen ruveta vihaamaankaan. Makin täsmäsävelet uppoavat suotuisaan maaperään natiaisten keskuudessa ja siitä voi seurata muutakin kuin hyvää. Rahaa sekä keikkaa pukkaa tänä keväänä niin paljon, että toivoa sopii Robinin asioiden olevan hoidetut niin hyvin, että pikkugeet eivät toistu. Olisikohan Robinista Euroviisuihin koettamaan lähtijäksi vielä ennen äänenmurrosta? En epäile hetkeäkään.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Music Group / Leroy, 2012