STOP THE PRESS!

Kristiina Wheeler – Sirpaleista koottu

kristiina_wheeler1.Sininen sydän 2.Ihanaa 3.Olet tässä 4.Ensimmäinen nainen 5.Tyttö 6.Onni karkaa 7.Ei saa koskee 8.Ei ei ei 9.Viimeinen malja 10.Vuoden tyttöystävä 11.Bonus: Kiitos kun muistit
Arvio: 3,5/5

Kristiina Wheeler on kertoillut lehdissä tarinaansa, jossa on kaivauduttu pimeän kautta takaisin parrasvaloihin. Nuoresta iästään huolimatta Wheeler on ollut kuvioissa jo pitkään ja nyt ensimmäistä kertaa markkinoille pamahtaa suomenkielistä materiaalia. Levystä herää kaksipiippuisia ajatuksia: Miksei Wheeler siinä missä Jenni Vartiainenkin/miksi juuri Wheeler?

Isoin ero Wheelerin ja monen muun tyttöpopparin välillä on se, että Wheeler tekee kaiken itse, tukenaan tosin salaperäinen Ellen, jota ei sen kummemmin personoida. Ja eihän tämä hullummalta kuulosta, ei toki. Wheelerin hitti- ja melodiataju vaikuttaa yllättävänkin tarkkanäköiseltä, levyn kappaleista monen voisi kuvitella soivan radiossa. Mutta olisiko Wheeler sittenkin omimmillaan taustajoukoissa? Naisen henkäilevä laulutyyli kun ei ole kovin persoonallinen vaan paikoitellen jopa ärsyttävä. Tai no, onhan se tietysti persoonallista sekin…Siis laulaa KW kyllä osaa mutta jokin pieni asia tässä mättää ja estää käsitykseni mukaan Sirpaleista Kootun nousemasta em. Vartiaisen tai Chisun tai Erinin levymyyntilukuihin. Huolimatta siitä, että levy soljuu mukavasti.

Wheeler on liikeellä aika henkilökohtaisen oloisella otteella, mikä tuo ehdottomasti lisämielenkiintoa ja sävyä kappaleisiin mutta tuotannollisesti äänite on vähän mielenkiinnoton. ’Ihan toimiva poppis’ ei sitten kuitenkaan löydä sellaista vaihdetta, jolla erottua edukseen vaikka esimerkiksi taustasoittajasakki on pökerryttävän kovaa nimeä pullollaan. Siitä johtuen soitanto on vaivattoman kuuloista mutta kääntöpuoleltaan vähän innotonta. Wheelerin melodioissa viehättää niiden rajoja rikkova asenne; Kun säkeen pitäisi kaiken järjen mukaan loppua, se jatkuu ja vice versa. Tämä toistuu niin monesti, että se muodostuu jo Wheelerin tavaramerkiksi. Se on miellyttävän hullua.

Sininen Sydän ja radiohitti Ihanaa ovat pontevarytmisiä menopaloja ja kiintoisan melodian lisäksi Ensimmäinen Nainen ihastuttaa myös näkökulmallaan. Mutta mistä Joel Melasniemi on pöllinyt sen kitaravälikkeen, mieli lähtee kun yrittää miettiä!! Tyttö menee jo todella henkilöön ja levyn lopussa Viimeinen Malja on tavutettu tahallaan päin kukkua, mikä on oiva tyylikeino toki sekin. Vuoden Tyttöystävä on kunnon rokkipoljento ja se loppuu hauskasti.

Onhan tämä nainen lahjakas. Ura musiikin parissa jatkossakin lienee selviö. Tätä levyä voinee pitää paitsi hieman yllättävänä comebackina, myös jonkinlaisena työvoittona. Olen kuullut paljon tästä huonompaakin tavaraa hittilistoilla…jos kohta ikävä kyllä jonkin verran parempaakin. Wheeler jää vähän väliinputoajaksi mutta toivottavasti hänestä kuullaan vielä, sillä hittikaavan osaavia poppareita ei ole koskaan liikaa.

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Music Oy, 2012