STOP THE PRESS!

Olavi Uusivirta – Elvis istuu oikealla

elvis_olavi1.Auringon lapsi 2.Nuoruus 3.Reeberpahn 4.Elvis istuu oikealla 5.Sokea perhonen 6.Oodi ilolle 7.Vien sut täältä pois 8.Ne toiset 9.Juoksepoistyttö 10.Kaiken jälkeen olet kaunis 11.Nuori ja kaunis
Arvio: 4/5

Olavi Uusivirta on myöhempien aikojen Vesku ja Samuli ja Tauno ja kaikki yhtäaikaa. Renessanssi-ihminen, joka tekee suunnilleen kaikkea, mitä kulttuuri-nimikkeen alla voi. Paitsi ehkä karaokevideoita. Nyt viidettä pitkäsoittoa pukkaa ja mikäs sitä on kuunnellessa, kun tavara on tanakkaa ja melodista muttei siirappisen hittivetoista. Levy, jonka lopettaa 2010-luvun ehkä toistaiseksi hienoin suomenkielinen kappale Nuori ja Kaunis ei totta vieköön voi olla läpeensä huono tai ollenkaan huono.

Olavi U.Virta väittää itseään haastattelussa hyväksi lauluntekijäksi mutta keskinkertaiseksi laulajaksi on on aika pitkälti itsetuntemuksessaan jopa oikeassa. Tosin ei tuossa laulussa mitään vikaa toki ole, omille kappaleilleen Uusivirta ainakin on mitä mainioin ja jopa ainoa & oikea tulkki. Mutta melodiavetoisuus ja riffittely on tällä levyllä todella hallitsevassa asemassa. Välillä tuntuu, että Uusivirta osaisi tehdä kuinka tehokkaan superhitin ja yleisörallatuksen tahansa mutta vetää jarrut kiinni ja kääntääkin kelkan toiseen suuntaan juuri ennen kliimaksia. Hienoa, en tiedä miksi mutta on se. Monet kappaleet ovat melodisia mutteivät silti varsinaisesti tarttuvia → levyltä löytyy ammennettavaa vielä useilla kuuntelukerroilla. Itse asiassa Nuoren ja Kauniin upottaminen bonusraidaksi on tässäkin valossa hyvä ratkaisu – se on liian ilmeinen mahtavabiisi ja sinällään jopa levyn linjaan sopimaton.

Uusivirran levyillä on aina jonkinlainen oma tunnelmasna, tekisipä mieleni jopa sanoa tematiikkaansa ja niin nytkin. Se ei näy oikeastaan aina sanoina vaan omana muotonaan, joilla kappaleet ovat pusertuneet CD:lle. Tosin nyt nuoruuden kaipuu, etsintä ja pohdinta toki tuo levylle pinnallistakin aihetta mutta se on silti sivuseikka. Tärkeintä on levyn innostava, jopa inspiroiva ilmapiiri, hyvä soitanto ja omintakeisuus, joka heijastuu kaikkeen. Uusivirta on kuin miespuolinen PMMP ja jopa lyriikoissa tulee monesti miettineeksi, että laulajahahmohan ikäänkuin kommentoi asioita miehisenä vastavoimana Vesalan ja Luodin joillekin riimeille.

Uusivirta pelaa tällä levyllä paljon lallatuksilla ja trallatuksilla ja osaa tunkea ne ihanan ärsyttävästi kappaleiden g-pisteisiin eli kriittisiin paikkoihin. Omintakeisissa lyriikoissa välillä mietityttää samojen riimisanojen käyttö mutta se lienee harkittu tehokeino. Kappaleista pitää mainita ainakin levyn vanhin biisi, avaus Auringon Lapsi, joka on onnistunut kokonaisuus kaikinpuolin. Nuoruus muistuttaa niin säveleltään, teemaltaan kuin laulutavaltaankin Kaivon vanhaa pikkuhittiä Pihoilla mutta ei se mitään, sellaista elämä on, varsinkin kun levyn eepos, kutkuttavasti mieleen runttaamaan jäävä Reeberpahn seuraa tätä. Reeberpahnille haluaa palata heti uudestaan kappaleen päätyttyä. Vien Sut Täältä Pois muuttuu jännittävästi lopussa toiseksi kappaleeksi enkä ole nyt vielä päättänyt tarkoitanko sanalla ’jännittävä’ tässä kontekstissa jotain hyvää vai jotain epäonnistunutta. Kysykää myöhemmin. Kaiken Jälkeen Olet Kaunis on kiva valssi ja Oodi Ilolle jatkaa Uusivirran koko uran jatkuneita ’pala sieltä, toinen täältä’- anastuksia. Mitäs Beethoven, tuo 1790-luvun O.Uusivirta tähän sanoisi?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Universal Muisc Group, 2012