STOP THE PRESS!

Pate Mustajärvi – Patentoitu

patentoitu1. Vanhan liiton mies 2. Pirunpolkka 3. Tyhjätasku 4. Kauneuden valssi 5. Isät ja pojat 6. Luutarhaan 7. Vanhus ja laiva 8. Olavin lailla 9. Patarouva ja ässähai 10. Vanha rauta 11. Tampere 12. Päivä kerrallaan 13. Sankarin matka
Arvio: 3,5/5

Ikurin poika pistää yhdeksättä soololevyä jakeluun. Poissa ovat sähäkän sähköiset rokkipalat ja ädläysbiisit – jos niitä nyt miehen soololevyiltä on löytynytkään. Sen sijaan Patentoitu tarjoilee iskelmällistä laulantaa, uusia naamoja biisien tekijöinä ja mielenkiintoisia sovituksia.

Pate on nyt enemmän iskelmää kuin konsaan mutta silti levyssä on säilynyt jonkinlainen rokkipalanen ja se on Pekka Siistosen sovitusten ansiota. Itse pidän kyllä sopivan monipuolisista musiikillisista ratkaisuista mutta en tiedä vetoaako tämä laajaan kuulijakuntaan. Patehan lähtee elämänsä toiselle soolokiertueellekin, veikkaan katsomoiden olevan kuitenkin täynnään. Uusi levy ei tarjoile Boulevard de la Madeleinea tai Ukkometsoa mutta tasaisen varmoja menopaloja ja hitureita kuitenkin. Levyn tasaisuus onkin yksi sen vahvuuksista, sillä Vanhaa Rautaa lukuun ottamatta jokaisella biisillä on olemassaolonsa oikeutus levyllä ja oma arvonsa. Yhtenäisyys on vahva.

Levyllä häiritsevät pienet detaljit siellä täällä, jotka olisi voinut tehdä toisin. Joku sävelkulku vaikuttaa keskeneräiseltä, sanojen järjestystä vaihtamalla ja sanoma ja muoto olisi kolahtanut paremmin jne. Nämä nyt ovat musiikkinatseilua mutta yhä useammalla kuuntelulla puutteet korostuvat. Paten tulkinnassahan ei ole mitään vikaa eikä siinä, että kappaleita ovat olleet sorvaamassa aivan uudet nimet. No, esimerkiksi Jukka Takalohan nyt on konkari mutta Pate-yhteydessä uusi tekijä. Itse asiassa levyn ainut Olli Lindholm-Vexi Salmi tuotos Tyhjätasku kuuluu ennalta-arvattavuudessaan kehnoimpiin raitoihin. Sen sijaan moni biisi hyötyy mukavasta riffistä tai laukkakompista, kuten Pirunpolkka tai Kauneuden Valssi, jossa riffi vain tuntuu jatkuvan ja jatkuvan ja kyllähän sitä mielikseen kuunteleekin. Sen sijaan Vanhus ja Laiva on jo aivan liian outo biisi ja ainoa, joka erottuu muusta materiaalista kumman kieroutuneella rumputaustallaan ja psykoottisella C-osallaan.

Hitti puuttuu. MittatilausPatesta ei oikein jää mitään mainittavaa mieleen tai käteen. Tavara on jotenkin kesyä ja vaikkakin hyvin sovitettua sekä soitettua niin se jokin viimeinen uupuu. Levy on täynnä kivoja kikkoja, raivostuttavia keskeneräisyyksiä ja tangokomppia mutta missä on se hurmaava tekijä X? Paten tulkinta ei siihen tällä kertaa riitä. Olisiko sittenkin levylle pitänyt ujuttaa yksi cover tälläkin kertaa mukaan?

Renek for smackthejack.net

Photos copyright by Ratas Music Group, 2013