STOP THE PRESS!

Cold Winter

coldwinterTekijä: Swordfish Studios
Julkaisija: Vivendi Universal Games
Arvio: 4/5

Viimeisen vuoden sisään Pleikkari 2:lle on alkanut ilmestyä kohtuullisia ja jopa hyviä FPS-pelejä tyyliin Killzone, Project Snowblind, TimeSplitters – Future Perfect jne. Nyt joukkoon liittyy kohtuullisen kauan vireillä pidetty Cold Winter, joka ainakin nimensä puolesta sopii suomalaisten pelikokoelmaan kuin sinappi makkaraan. Cold Winterissä astutaan entisen MI6-agentin Andrew Sterlingin bondmaisiin saappaisiin. Mies on hylätty omien toimesta ja häntä on kidutettu (inhorealistisen väkivaltaisesti – huomaa K18-tarra) vankilassa. Paikalle ilmestyy kuitenkin naisagentti, joka antaa miekkoselle varustepaketin, kommunikaattorin, aseen ja toivottaa hyvää matkaa ulospääsyyn.

Ensiksi pitää siis päästä ulos vankilasta. Huomio kiinnittyy pelin grafiikoihin, joista on vähän vaikea tehdä yhteenvetoa. Toisaalta ne ovat realistisen yksityiskohtaisia, toisaalta taas hieman keskeneräisen näköisiä. Realismia lisää se, että kaikkea eteen tulevaa pystyy liikuttamaan ja vakuuttavaa tekoälyn tapaista ilmenee vihulaisillakin kun he kaatavat pöytiä eteensä luotien suojaksi (ja saman voi tehdä itsekin). Jos pahiksia ampuu polveen, veri tirskahtaa, mutta mies jatkaa taistoaan, päälaukaus taas tipauttaa saman tien ja jo hetken päästä on kärpäsparvi kiertelemässä ruumiin ympärillä. K18, kyllä. Monissa kohtaa mielessä häivähtää Half-Life 2 (sorkkarautakin tulee vastaan), mikä ei ole koskaan huono asia. Erittäin onnistuneita ovat peliin ympätyt monituiset äänet, aseiden laukauksista kaukaiseen hälyyn ja vartijoiden kiinaksi huutamiin käskyihin. Ne luovat tunnelmaa ja se onkin pelissä erinomaisen kohdallaan. Ääninäyttelijät ja musiikkikin on enimmäkseen erittäin hyvää tai ainakin siedettävää.

Peliin on samantyylisiä teoksia pelanneena helppo päästä sisään. Napit löytyvät nopeasti, varsinkin kun niistä aluksi vinkataan. Kiitettävästi rankaisua kestävällä Sterlingillä on loppumaton terveyspaketti, jota voi käyttää tarpeen tullen, tosin kesken kiivaan tulitaistelun se voi viedä vähän liikaa aikaa. Ammuksia, monenlaisia lisäaseita ja luotiliivejä voi kerätä tapetuilta vihollisilta. Lisäksi matkan varrelta voi kerätä muutakin kamaa, joista voi rakennella vaikka tiirikoita tai Molotovin cocktaileja. Jotain uuttakin Cold Winter siis pyrkii tähän peligenreen tuomaan.

Kaikki siis tuntuisi olevan hyvin, mutta silti pelatessa tulee tunne siitä, että jotain puuttuu. Juonikuviot ovat hieman kliseisiä ja tarinan eteneminen välillä turhankin suoraviivaista, mutta välinäytökset sisältävät paljon ajatuksella kirjoitettua dialogia ja ne ovat hyvin näyteltyjä. Toiminta on myös sopivan hektistä ja hyvin jaksotettua, eikä siitä synny kauheaa tuskanhikeä, eli vaikeustasokin on kohdallaan. Lajityypin täysi-ikäisille ystäville peli tarjoaa hyvää PS2-mättöä, joten jos muut vastaavat pelit on jo koluttu läpi, ei tämä häpeä niiden rinnalla. Verkkomoninpeliksi suosittelen yhä TimeSplittersin viimeisintä osaa.

Manu ”bäng bäng” Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Vivendi Universal Games, 2005