STOP THE PRESS!

Crash Twinsanity

crash_twinsanityTekijä: Traveller’s Tales
Julkaisija: Vivendi Universal Games 
Arvio: 2/5

Crash Bandicoot, tuo pussimäyristä pöllämystynein. Playstationin alkuaikoina Crashista tuli Sonyn maskotti Segan Sonicin ja Nintendon Marion rinnalle, vaikkei Sony sitä virallisesti koskaan myöntänytkään. Ensimmäiset Crashit olivat hauskaa ja huikeaa menoa, vaikka kaikkien kristallien kerääminen saattoi käydäkin hieman turhauttavaksi. Peli peliltä sarjan taso on laskenut ja se on jäänyt muiden, suurempien ja kauniimpien, tasohyppelyiden tallottavaksi. Uusin Crash Bandicoot, Crash Twinsanity, ilmestyi vähän yllättäen ja englantilaisen pelilehden mukana tullut ennakkomaistiainen vaikutti siltä, että Traveller’s Tale olisi koittanut tosissaan puhaltaa uutta virettä Crashin maailmaan. Animaation ja tarinan hauskuuttajaksi ja kierouttajaksi palkattiin vielä mm. Ren& Stimpyn kanssa työskennellyt Jordan Raichek. Aika rohkeaa investointia, kun edellinen Crash-tuotos the Wrath of Cortex ei myynyt nimeksikään.

Arkkivihollinen Dr. Neo Cortex on päässyt jäisestä vankilastaan ja tainnuttaa Crashin siskon. Naamioitumalla siskotytöksi tohtori Cortex blondeine peruukkeineen houkuttelee Crashin ansaan, mutta kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan… Tässä vaiheessa homma näyttää liiankin tutulta. Alkupätkä toimii pienenä opetuspelinä niille, jotka eivät ole Crasheja ennen pelanneet ja vanhat tuttavat kiinnittävät jo heti huomiota ainakin kolmeen seikkaan: grafiikka ei ole mitenkään hienoa, animaatioita lukuun ottamatta, musiikki ja äänet ovat erinomaisia, ja matkan varrella pistää väkisinkin hymyilyttämään ellei jopa naurattamaan.

Valitettavasti tämän pelin hyvät puolet melkein jäävätkin äänityön laadukkuuteen ja tavallista parempaan huumoriin. Miten suhtautua peliin, josta haluaisi pitää, mutta joka alkaa ärsyttämään jo alkumetreillä? Okei, se että juoni kääntyy päälaelleen ja nyt toimitaan pääpahiksen kanssa yhteistyössä on kiva kikka, mutta sama pelimekaniikka on nähty monessa pelissä aiemminkin, viimeisimpänä Whiplashissa. Suurimman osan ajasta Cortex siis roikkuu Crashissa kiinni ja kelpo tohtoria pääsee mm. heittelemään ja käyttämään nuijana. Tappelevana pallomylläkkänä kieriminen tuo mieleen muistoja Monkey Ballista, Marble Madnessista ja ehkä jopa hieman Sonicista, mutta kamerakulmien kökköisyys pienestä säätövarasta huolimatta ja kaiken kaikkiaan vähän harmahtava värimaailma yhdistettynä pallon painovoimaan tekevät sen kontrolloinnista kaikkea muuta kuin hauskaa.

Räjähtäviä laatikoita on vaikea erottaa muista laatikoista, kuolema, varsinkaan kun kamera ei näytä niitä kulmien takaa ajoissa, kuolema, lahoavalta lavalta pitäisi päästä hissiin, mutta pallo ei pysähdykään, kuolema, hissin reunassa ei ollutkaan aitaa, kuolema, ei pystynyt näkemään mihin suuntaan pitäisi ohjata, kuolema. Kuolema, kuolema, kuolema. Yrityksen ja erehdyksen periaatteella eteneviä tasohyppelyitä väännettiin vielä 90-luvun alussa, mutta hei, ei enää nykyään. Ohjauksen ja etenkin kameran kankeudesta johtuvia kuolemia tulee nopeasti yli ärsytyskynnyksen ja nyt ei olla vielä läpäisty kymmenesosaakaan pelistä. Tähän nähden tallennuspisteitäkään ei ole tarpeeksi usein, vaan saman (pahimmillaan puolen tunnin) pätkän tahkoaminen alkaa pian maistua puulta. Varsinkin kun se alkaa aina ennen sitä välianimaatiota, jota ei pysty ohittamaan ja pitää taas kuunnella ne ensimmäisellä kerralla huvittaneet vitsit.

Olen aina ollut tasoloikkapelien ystävä, vaikken niissä yleensä kovin pitkälle pärjääkään. Turhauttavaa kuitenkin on, kun suurin osa töppäyksistä ei ole omaa syytä, vaan pelisysteemin. Hieman lisäintoa peliin puhaltavat osiot, joissa päästään pelaamaan Cortexilla ja Cortexin sukulaistytöllä Bionic Commando tyylisine robottikäsineen. Yhden plussan voisi antaa myös latausaikojen vähäisyydestä, mikä sekin kyllä alkaa olla normi nykypeleissä. Vaikka yritys on ollut kova, alkaa tuntua siltä että Crashin pitäisi siirtyä eläkkeelle. Viime aikoina Playstationin maskotteina ovatkin esintyneet uuden polven tasoloikkasankarit, Ratchet, Clank ja Jak. Nintendolla jyrää Mario kumppaneineen ja Xbox jää edelleen odottamaan omaa tasoloikkamestariaan, ajankäyttökissa Blinxkään kun ei monia sytyttänyt. Twinsanityn huumoripätkistä voisivat kyllä muut ottaa mallia.

Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Vivendi Universal Games, 2004