STOP THE PRESS!

Halo 2

halo2Tekijä: Bungle Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios 
Arvio: 5/5

Loppuvuosi 2004 on pelaajien kulta-aikaa, ja peliarvostelijoiden kauhistus. Hyviä pelejä tulee kauppoihin viikoittain, kaikkia pitäisi ehtiä pelaamaan ja siinä sivussa muodostuu pari ongelmaa. Ensinnäkin kiusaus uida vastavirtaan, kun kaikki muut jotain peliä ylistävät ja toiseksi ongelma siitä, että lähes kaikki julkaistavat pelit ovat jatko-osia. Jos edeltävä osa oli erinomainen, lähes täydellinen, ja jatko-osa on yhtä hyvä, mutta ei tuo mukanaan mitään uutta, pitääkö siitä rangaista? Varsinkin jos odotukset pelin suhteen ovat taivaita hipovia ja se ei vastaakaan kuvitelmaa, sokaiseeko se näkemään erinomaisen pelin pienen pettymyksen takaa? Onneksi Halo 2:n suhteen mitään näistä ongelmista ei synny.

Campaign-moodin, eli yksin- (tai yhteis-) pelin tarina jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Heti silmään pistää grafiikoiden pieni nykiminen ja pintakuvioiden ilmestyminen jälkijunassa. Tämä on onneksi ilmeistä vain alun välianimaatioissa, itse pelatessa se on harvinaisempaa, eikä sitä ehdi toiminnan tuoksinnassa huomatakaan. Grafiikat kuitenkin ovat Xboxin venytystä äärimmilleen, ei tämän hienompaa voi odottaa PC-raudalta, joka sykkii 733 MHz:n taajuudelta. PC-ohjelmoijien sietäisi ottaa oppitunteja Bungielta, eikä vain aina odottaa sitä seuraavaa grafiikkakorttia ”joka pyärittää meirän peliä hianosti”. Parhaimmillaan näkymät ovat uskomattoman tunnelmallisia ja upeita. Välianimaatiot ovat välillä niin hienoja, että on vaikea uskoa niiden olevan oikeata peligrafiikkaa. Kaikkea säestää jo ykkösosastakin tuttu sinfoniaorkesterimusiikki, joka luo muiden äänien ohella enemmän kuin puolet tunnelmasta. Myöntää täytyy, että Halo 2 ei imaise mukaansa aivan yhtä nopeasti kuin edeltäjänsä, jonka immersioon (eli siihen, kuinka sisällä pelin tapahtumissa pelaaja tuntee olevansa) vertaan edelleen kaikkia muita pelejä. Kun uusi sotisopa on testattu, alkaa itse toiminta ja alun pienet pettymykset ovat taaksejäänyttä elämää. Tämä on ehtaa Haloa!

Yksinpelin juonesta ei voi paljon paljastaa pilaamatta muiden peli-iloa, mutta vähän väliä tulee hetkiä, jolloin tuntee olevansa todella itse pelin päähenkilö. Oli kyse sitten kuurupiilosta lähes näkymättömän vihollisen kanssa, taistelukentän yli jyräämistä isommalla kalustolla, vihollisten napsimista kiikarikiväärillä tai ryntäämistä Rambona vihollislinjojen läpi toivoen parasta, tämä peli todella tarjoaa elämyksiä. Toki alkuperäisen Halon moitittu ominaisuus, ns. putkijuoksu, edelleen on mukana, eli periaatteessa kummoista toiminnan vapautta ei ole, vaan tietyt asiat pitää tehdä että pääsee tietystä paikasta taas eteenpäin. Koneen ohjaamien pelihahmojen, sekä omien, että vihollisten, tekoäly kuitenkin paikkaa tätä puutetta erinomaisesti. Esimerkki: Siirrytään pienestä oviaukosta taivasalle, yllättäen takana onkin vihollisen palkkasoturi joka sivaltaa minut kahtia. Opin virheestäni ja seuraavalla yrityksellä etenen varovasti kulman takaa vain huomatakseni, että joku joukkuekavereistani on kyseisen vihulaisen jo listinyt. Aseiden valinta vaikuttaa myös huomattavasti tietyn kentän tilanteiden etenemiseen, vaikka lopputulos olisikin aina sama. Aseisiin liittyy myös yksi Halo 2:n uutuus – molemmissa käsissä voi pitää asetta, kunhan se on sopivan kokoinen.

Kertaakaan ei pahasti harmittanut, että jouduin kuoltuani tahkoamaan samaa taivalta moneen kertaan, se kun kuitenkin oli aina hieman erilainen. Muistakaa kuitenkin välillä käyttää ’Quit and Save’ -toimintoa, ettette joudu pelaamaan puolitoista tuntia sitä samaa pätkää, jonka jo eilen illalla läpäisitte. Outoa, ettei pelitilannetta voi tallentaa poistumatta pelistä (tosin tietyn tason alusta pääsee aina aloittamaan). Onneksi lataustauot ovat ensimmäistä lukuunottamatta olemattomia. Normaali -vaikeustasollakin peli on ainakin minunkaltaiselleni räiskintäpelejä vähemmän pelaavalle sopivan haastava, kunhan löytää oikean taktiikan oikeisiin tilanteisiin. Juonesta vielä sen verran, että yllätyksiä on luvassa. Useita. Leuat loksauttavia.

Halo 2:sta ja moninpelaamisesta voisikin sitten kirjoittaa toisen kokonaisen arvostelun. Halo ykkösen ylistetty co-op, eli kaverin kanssa -pelaamistila on tottakai mukana, nyt laajakuva-TV:ssä voi pelin jakaa keskeltä kahtia pystysuunnassa ja meno on entistä messevämpää. Monia on harmittanut, että co-op -ominaisuus jätettiin pois verkkopelistä, mutta tutun kaverin kanssa se onkin parasta, kuka nyt haluaa läpäistä peliä jonkun tuiki tuntemattoman kanssa. Ja vaikka kaikkea on tullut ylistettyä, korjaa koko potin kultaisimman kruunun vielä Xbox Live -pelit verkossa kaiken maailman vastustajia vastaan. Itse olen pelien suhteen vähän yksinäinen susi, mutta kyllä mikä tahansa peli moninpelinä on vaan niin pirun hauskaa. Tunnelma triplaantuu ja sydämen syke tuplaantuu, kun vastustajat ovatkin oikeita ajattelevia vihollisia, jotka voivat toimia lukemattomilla eri tavoilla. Bungie on rukannut pelijärjestelmää vähän muista peleistä poikkeavaan uskoon, itse ei pääse valitsemaankaan kuin haluamansa pelityypin ja palvelu heittää pelaajan automaattisesti samantasoisia pelaajia vastaan. Aluksi homma oudostutti ja välillä pelin löytäminen kesti turhauttavan kauan, mutta loppujen lopuksi oli hauskaa, että peleissä oli aina mahdollista pärjätä. Pelityyppejä on roppakaupalla ja niitä luvataan myöhemmin lisää Xbox Liven kautta ladattaviksi. Loppujen lopuksi Bungie on tehnyt siis verkkopelinkin suhteen hyvän ratkaisun.

Onko Halo 2 parempi kuin Halo? Vaikea kysymys. Luurankona on lisää samaa, mutta jos jokin asia ei ole rikki, miksi se pitäisi korjata? Ehkä tunnelma ei ole aivan niin syvä kuin ensimmäisessä osassa, räiskintää on vielä enemmän, mutta toisaalta taas Halo 2 korvaa pieniä puutteitaan korjaamalla niitä ongelmia, joita alkuperäisessä oli ja lisäämällä aseita, ajoneuvoja ja verkkopelin. Keskiarvoksi jääkin se fakta, että Master Chief on edelleen kova jätkä ja että Halo 2 ansaitsee ihan yhtä hyvät pisteet kuin olisin sen edeltäjällekin antanut, jos olisin sen arvostellut. Nyt takaisin pelaamaan.

Manuster Chief Pärssinen for smackthejack

Photo’s Copyright by Bungie Studios / Microsoft Game Studios, 2004