STOP THE PRESS!

Stuart Little 3: Kadonneet kuvat

stuart_little3Tekijä: Magenta Software
Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe
Arvio: 3/5

Kun arvioitavaksi saapuu peli nimeltä Stuart Little 3: Kadonneet kuvat, ei mieleen voi tulla kuin yksi ennakkoajatus – lapsille suunnattua elokuvalisenssihuttua. Itse en edes tiennyt, että Stuart –leffasarja on jo edennyt kolmanteen osaansa, mutta pelilevyltä löytyvä traileri selventää asiaa sen verran, että kolmososa on tyylitellyllä tietokonegrafiikalla toteutettu animaatio Call of the Wild. Käsittääkseni pelin tapahtumat kuitenkin ovat enemmän sidoksissa elokuvien toiseen osaan.

Kevyt juonikuvio lähtee liikkeelle, kun nokkela Stuart-hiiri lentovehjeksellään onnistuu tipauttamaan George-pojan valokuva-albumin veteen. Kuvat ovat tietenkin pilalla, joten Stuart lupautuu ottamaan ne uudestaan. Apuna matkan varrella on monta elokuvista tuttua eläintä, pääasiallisesti kuitenkin perheen kissa, joka toimii avustajana. Yksinkertaisesti peli etenee näin: tasohypellen aloitetaan talon puutarhassa, jossa etsitään kissan osoittamia kuvauskohteita. Kun kohde löytyy, täytyy ensin suorittaa jokin tehtävä, että siitä saa ottaa kuvan. Tämä voi olla monenlaista kilpa-ajoa, minigolfia, tankkiajelua, taitoskeittausta ja niin edelleen. Lisäksi täytyy kerätä valopalloja, joilla ladataan kameran salamaa.

Tähän liittyykin pelin suurin ongelma. Valopallojen metsästys on aikaa vievää, tylsää ja sisältää ison ongelman. Ansaitsin esimerkiksi golffarihiiren kuvausmahdollisuuden voittamalla tämän minigolfissa. Kun kamerassani ei ollutkaan salamaa, piti lähteä keräämään valopalloja ja takaisin tullessani koko golffaus piti suorittaa uudestaan. Sinänsä tuo ei haitannut, sillä minun puolestani peli olisi voinut olla vaikka Stuartin Golfkimara, jos golf-osaa olisi vielä vähän hiottu. Radat olivat mielikuvituksellisia ja pelaaminen hauskaa. Ensi alkuun liikkuminen paikasta toiseen vaikutti turhan hitaalta, kunnes ymmärsin (arvosteluversiossa ei tullut ohjekirjaa), että tarvittaessa Stuart voi muuttaa muotoaan. Skeittarina pääsee nopeasti paikasta toiseen, palomiehenä voi kastella kukkia, joista saa bonuksia ja intiaanina voi ampua esim. ovenkahvoja niiden aukaisemiseksi.

Kaiken kaikkiaan Stuart 3 yllätti tekemisen määrällä ja kun jo innolla odotti, mitä kaikkea siinä pääsee vielä touhuamaan, suuri pettymys tulikin heti seuraavassa kentässä: samaa kilpa-ajoa, samaa golffausta, jne. vain hieman muunneltuna. Tietenkään ei voi vaatia, että tällaiseen peliin käytetään koko pelifirman ideavarasto, mutta hieman lisää olisi kaivannut. Tällaisenaankin SL3 nousee lisenssilapsipelien joukosta sellaiseksi, jota antaisin oman muksuni mielellään pelata, mikäli hänellä olisi muutama vuosi enemmän ikää. Koko peli on tietenkin suomennettu ja suomiääninäytelty kohderyhmää silmälläpitäen ja on graafiselta ilmeltään hyvin animoitua hieman sarjakuvamaista grafiikkaa. Kohtuullista keskitasoa siis. Stuart Little 3 on lasten peli, jota vanhempienkin on hauska pelata muutaman illan ajan. Se on kuitenkin niin pienen profiilin julkaisu, että se on vaarassa jäädä huomaamatta, mikäli olisi harmi, sillä SL3 on kerrankin peli, jossa kohdeyleisöä ei ole täysin aliarvioitu. Se ei pyrikään haastamaan muita PS2-seikkailupelejä, vaan on juuri se, mitä se on, eikä mitään muuta – peli lapsille. Helppo aloittaa, helppo jäädä koukkuun, ei lainkaan väkivaltaa ja paljon tekemistä. Suositellaan lämpimästi koulutiensä alkupuolella oleville pelaajahirmuille.

Manu Pärssinen for smackthejack .net

Photo’s copyright by Sony Compurer Entertainment, 2005