STOP THE PRESS!

Darkwatch

darkwatchTekijä: High Moon Studios
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 4/5

Darkwatchin levyn iskeytyessä kouraani mielessäni oli vain hämäriä muistikuvia siitä, mistä pelissä voisi olla kysymys. Mieleen tuli venäläinen kauhuleffa Night Watch ja toisaalta taas mielikuva siitä, että jonkinlaisesta FPS – pelistä on taas kyse. Molemmat mielleyhtymät olivat siinä mielessä totta, että kauhusta on kyse, ja nimenomaan FPS-kauhusta.

Darkwatch tuo hautakammion raikkaan tuulahduksen PS2:n räiskintäpeleihin, nyt kun scifimaailmat ja maailmansodat on koluttu lukemattomia kertoja. Heti ensimmäisestä ruudusta lähtien se imaisee tunnelmalliseen maailmaansa grafiikan ja äänien voimalla. Kaikki on erinomaisen hiottua ja komeaa. Peli sijoittuu jonkinlaiseen westerni-vampyyri-kauhumaailmaan, jossa kukkoillaan Jericho Crossina, erittäin vähäpuheisena pyssymiehenä, joka viimeisellä ryöstökeikallaan joutuu Lazarus-vampyyrin puremaksi. Darkwatch taas on järjestö, joka taistelee maailman yliluonnollisia pahiksia vastaan. Sinne käy Jerichonkin tie. Apulaisena miekkosella on pelin kuluessa parikin eri naisenpuolikasta, jotka oikeasti osaavat ollakin avuksi. Lännensankari ja vampyyrit – jokaisen pojan unelmakombo? Cooliuspisteitä yhdistelmä näin hyvin toteutettuna ainakin saa runsaasti.

Ensimmäistä kertaa pelatessani kello oli yli puolen yön ja puolen tunnin pelaamisen jälkeen homma piti keskeyttää, ettei mene yöunet painajaisiksi. Paniikinomaisen ahdistava tunnelma tulvi päälle kimppuun vyöryvine hirvityksineen ja erinomainen äänimaailma pisti kylmät väreet selkäpiihin. Niin kuin jo vähän vihjasin, graafisesti Darkwatch on todella komeaa katsottavaa, vaikka itse päähahmo onkin vähän … oudon näköinen. Pelillisesti mennään FPS-maisemissa, mutta höystettynä jos milläkin yliluonnollisella lisäkyvyllä. Kuten melko monessa paremmassa pelissä nykyään, Darkwatchissakin voi valita hyvän tai pahan tien, eli antaako periksi vampyyrikiroukselle vai pelastaako ihmisiä pulasta. Helpoimmallakin tasolla FPS-noviisi saa tahkota luita pölyksi tosissaan samalla kun tiirailee, että mistä saa lisää ammuksia – ja pian! Heti alkupuolella pelattava ratsastusjakso toi mieleen Segan Panzer Dragoonit, ja se jos mikä on meikäläiseltä kehu. Aseissa ja niiden äänissä on kerrankin riittävästi potkua ja taistelun tuoksinnassa tarvitsee vähän taktikoidakin, ettei joudu yllätetyksi.

Parhaimmillaan Darkwatchista saa Halo-viboja ja aikalailla ennennäkemätön maisemasto saa etenemään ihan silläkin nojalla, että näkee mitä seuraavaksi on tarjolla. Vaikeustaso ja ahdistava tunnelma saattaa lannistaa jotkin pelaajat, mutta kontrollit ovat sen verran hyvin toteutettuja, että pienellä treenaamisella pääsee pitkälle. FPS-kehäraakit läpäisevät helpoimmalla tasolla pelin ehkä liiankin nopeasti, mutta vaikeustasoa nostamalla saadaan kimppuun sellainen epäkuolleiden armeija, että jo alkavat polvet ja peukalonivelet notkua. Darkwatch on mukavan, hektisen, kauniin, omaperäisen karmiva yllätys, joka jokaisen räiskinnän ystävän kannattaa kokea.

Manu ”valtakunta haulikosta!” Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Ubisoft, 2005