STOP THE PRESS!

Sims 2

sims2Tekijä: Maxis
Julkaisija: Electronic Arts
Arvio: 3,5/5

Ensimmäisen kerran pelasin Simsiä silloin, kun se aikoinaan ilmestyi PC:lle ja tuota intoa kesti melkein kuukauden, mutta lopulliseen koukkuun en jäänyt. Nyt, kun Sims 2 ryntää konsoleille, on väliaikana tapahtunut jos jonkinlaista. Simseistä on tullut maailman myydyin pelisarja, sen isästä Wil Wrightista jonkinasteinen peliguru ja järkytys, shokki – tytökin ovat alkaneet pelata pelejä.

Kaikkien kymmenien lisäosien ja uusintajulkaisujen jälkeen Sims 2 pyrkii parhaansa mukaan uudistamaan peli-ideaa. ’Peli’ sanan perinteisessä merkityksessä on jo sinänsä ehkä vähän väärä sana kuvaamaan Simsiä. Kyseessä on nukkekodin leikkimisen moderni inkarnaatio interaktiivisilla nukeilla varustettuna, elämäsimulaatio, jossa tehdään melkein kaikkea sitä, mitä normaalissa elämässäkin. Homma alkaa oman hahmon valinnalla, ensin valitaan sukupuoli, arvotaan geeniperimä ja sen jälkeen omaa habitusta voi muokata mieleisekseen. Oleellista on myös omien luonteenpiirteiden ja suuntautumisien määrittäminen. Itse heittäydyin rennoksi taiteilijatyypiksi, jonka elämäntarkoitus on tehdä vähän kaikkea, mutta luovasti.

Pelaaja heitetään kimppakämppään, jossa pitää siivoilla, kokata, syödä, nukkua, peseytyä ja jutella muiden asukkien kanssa. Sims 2 antaa pelaajalle koko ajan lisää tavoitteita, joihin pitää pyrkiä sen lisäksi, että pitää hahmonsa tyytyväisenä kaikin puolin. Alkupäässä on ystävien hankkiminen, mikä tehdään valitsemalla sopivia toimintoja keskustelutilassa. Onnistuneista valinnoista saa pisteitä ja tietyn määrän täyttyessä vastapuoli on koukussa. Menetelmä vaihteli kiitettävästi ja jokseenkin realistisesti, vaikkakin hieman stereotyyppisesti. Tytöt sai ihastumaan vitseillä, pojat taas enemmän asiaa puhumalla. Tekemistä Sims 2:ssa on aivan tuhottomasti, missä onneksi auttaa kaksi ohjaustilaa, joista toisessa klikkaillaan perinteisesti ’jonoon’ eri tekemisiä ja sitten vain katsellaan kun Sims-minä ne toteuttaa. Työpaikka pitää hankkia ja töihin mennä ajoissa, että saa rahaa, jolla voi taas hankkia ruokaa, kalusteita ja muuta tarpeellista. Romanssejakin syntyy. Tavoitteiden ja tehtävien suorittamisesta saa lisää tekemistä ja lisää ostettavia huonekaluja kataloogiin.

Graafisesti peli on, sanoisinko, tarkoitukseensa erittäin hyvin sopiva. Tällaisessa pelissä se ei ole pääasia, vaikka pikkutarkkaa grafiikkaa ja hauskoja animaatioita löytyykin. Playstation 2:lla pelikokemusta ja illuusiota toisen elämän elämisestä haittaavat hieman kankeat kontrollit sekä erityisesti ainainen latailu. Kun avaa jääkaapin, peli lataa, kun haluaa jutella, peli lataa, kun haluaa nostaa roskat lattialta, peli lataa, jne. Latausajat ovat vain sekunteja, mutta silti ne alkavat kutitella hermoja. En epäile hetkeäkään, etteikö Sims 2 olisi konsoleillakin suuri hitti, mutta meikäläistä se ei vieläkään saanut koukkuun. Samojen asioiden toistaminen, pienet epäselvyydet siinä, miten tietyt tavoitteet toteutetaan ja ’realistiseksi’ elämäsimulaatioksi tarkoitetun pelin jotkin epäloogiset toiminnot saivat kaipaamaan rennompien ja nopeatempoisempien pelien pariin. Omassa elämässäkin on tarpeeksi tekemistä!

Manu ”Elämä on laiffii” Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Electronic Arts, 2005