STOP THE PRESS!

50 Cent Bulletproof

50 Cent BulletproofTekijä: Genuine Games
Julkaisija: Vivendi Universal 
Arvio: 1/5

Siitä lähtien kun hieman ennen viime E3-messuja ja niiden aikana julkistettiin räpstara 50 Centin ympärillä pyörivä peli, on pelipiireissä pohdiskeltu pelin sisältöä hymähdellen ja rahastuksen loputtomuutta päivitellen. Sinänsä mies on selkeä valinta pelin tähdeksi, onhan hän suurin räpnimi tällä hetkellä ja itsekin luoteja nahkaansa moneen kertaan ottanut, mihin pelin nimi Bulletproof viittaakin. Vaikkei miehen musiikki meikäläistä henkilökohtaisesti suuresti sykähdytäkään, en tuominnut peliä ennakkoon, sen verran on tullut viime aikoina lisenssipeleistä opittua.

Uutisoinnin perusteella Bulletproofista jäi GTAmainen ennakkomielikuva, joitain yhtymäkohtia etsittiin myös Jet Li:n tähdittämästä Dead to Rightsista, mutta lopputuloksena on melkoisen suoraviivainen räiskintä. 50 Cent possensa G-Unitin kanssa on aseita ja asennetta pursuva voimajoukko, joka jakaa oikeutta kaduilla. Peli pohjautuu hieman 50 Centin elämään, mutta vain lähtökohdiltaan, suurin osa tarinasta on täysin päästä keksittyä, vaikkakin ammattimiehen (Terry Winter, Sopranos) kynäilemää. Saatuaan siipeensä luotisateessa 50 kumppaneineen lähtee kostoretkelle ja paljastaa siinä sivussa isompiakin rikollisympyröitä.

Pelisessioiden lopputulos oli lähinnä voivottelua ja surkuttelua. 50cent on perusräimettä, jossa kamera kökköää, kentät, varsinkin sisätilat, ammottavat autiouttaan, tyhjästä aina uudestaan ilmestyviin vihollisiin ei tule loveakaan metrin päästä konekiväärillä ja suurin hankaluus gangstan elämässä on se, kuinka avataan ovia, käännytään ympäri ja kierretään puulaatikoita. Matkalla tulee vastaan raplegendoja, kuten Eminem ja Dr.Dre ja välillä palataan tukikohtaan, josta voi hankkia lisäaseita. Tietyllä tapaa grafiikat ovat onnistuneita, varsinkin itse fifty hahmona. Musiikkipuolen sisällön voi arvata ja itsenikin yllätti se, että heebon ääniraita nousi yhdeksi pelin parhaista elementeistä. Se kyllä kertoo lähinnä niiden muiden osien huonoudesta. Pelin ”omaperäisintä” sisältöä ovat erilaiset aseistariisumisliikkeet, jotka ovat toinen toistaan raaempia ja verisempiä.

Kunhan peliä jaksaa jatkaa pitemmälle, löytyy siitä pientä yrityksen poikastakin. Urbaani gangstateema ja posseidea pysyvät hyvin kasassa ja tehtävien alustukset vaihtelevat kiitettävästi. Itse pelimekaniikassa ei kuitenkaan ole tarpeeksi variaatiota ja tahkoaminen alkaa syödä miestä. Vähän pelisisällön köyhyydestä kertoo sekin, että kun mukaan on ahdettu kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä musiikkikappaleita, suurin osa 50 Centin musiikkivideoista ja vaikka mitä ekstraa, ei pelille jää enää kauheasti tilaa DVD-levyllä. 50 Cent Bulletproofia ei voi suositella kuin kyseisen miehen faneille – heillekin lähinnä lisäsisällön vuoksi, sekä niille vanhemmille, jotka sumeilematta ostavat lapsilleen kaikki K-18 -pelit.

Manu ”Yo, ah uh huh, check, yo” Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Vivendi Universal Games, 2005