STOP THE PRESS!

Call of Duty 2 – The Big Red One

call_of_duty2Tekijä: Treyarch
Julkaisija: Activision 
Arvio: 3/5

Sanoin jo viimeisimmästä Medal of Honorista kirjoittaessani, että toisen maailmansodan tunnelmiin vievät FPS-räiskinnät saisivat jo loppua. EA:n kanssa kilpaileva Activision ei ilmeisesti lue arvioitani, vaan on lähettänyt konsolimarkkinoille taas uuden näkökulman Call of Duty –sarjaan. Olisiko aiheeseen saatu puhallettua uutta tuulta? Lisänimi Big Red One viittaa USA:n armeijan ykkösjalkaväkiosastoon, jonka olkapäässä tuo punainen numero komeili.

Toisessa maailmansodassa kyseinen osasto lähetettiin jos jonkinmoisiin toimiin ja tämän pelin myötä pelaaja saa osallistua 13:een operaatioon. Alusta alkaen kaikki vaikuttaa varsin tutulta ja sellaiselta laadulta, jota nyky-räiskinnöiltä voi odottaa. Grafiikat ovat riittävän yksityiskohtaiset, vaikkakaan eivät aivan huipputasoa, musiikit taas hyvin tuotettuja ja tarpeeksi mahtipontisia. Pelihahmoihin on panostettu hieman tavallista enemmän, mikä entisestään lisää pelin elokuvamaisuutta. Moinen menohan on Medal of Honor –sarjasta tuttua. Itse ollaan tietenkin keltanokka, joka tempautuu sodan tuuliin.

Aina kuulee valitusta, jos jokin peli ’kulkee raiteilla’ eikä sen etenemiseen voi paljon vaikuttaa. On kuitenkin pelejä, joissa pelin ehdoilla eteenpäin talsiminen tekee kokemuksesta ehjemmän ja tarina pysyy kasassa. CoD2:Big Red One on tällainen peli. Jo ensimmäisen osion loppu vahvistaa sen. Pelissä pääsee myös tekemään vähän kaikenlaista, ilmeisesti BRO-joukot olivat monitaitoisia – normaalien konekiväärien ja ilmatorjuntatykkien miehittämisen lisäksi pitää muun muassa ajella tankeilla. Eniten taas ärsyttää se seikka, että muuten realistisen oloisen illuusion (taivaalla vilistää koneita ja maisemissa myös muita joukkoja) särkevät peruspeliratkaisut, jälleen kerran. Huippusotilaamme eivät taaskaan osaa ylittää pikkukiviä, koneen ohjastamat soturit eivät ole maailman suuriälyisintä joukkoa, eikä ympäristö paljon hetkahda kranaateista. Nykykonsolien rajatkin alkavat jo tulla vastaan ja PC- sekä Xbox 360-versiot tästä pelistä ovatkin kuuleman mukaan täysin erilaiset.

Kiitettävää vaihtelua on myös sodintamaisemissa, luminen Saksa jäi päällimmäisenä mieleen. Jostain syystä viime aikoina varsin harvinaiseksi käynyt herkku, eli moninverkkopeli, löytyy myös PS2-versiosta. Kuudentoista pelaajan voimin voi mättää kaikkia perusverkkopelilajeja, mutta pelitila vaikuttaa vähän keskeneräiseltä. Kokonaisuuteen verkkopeli on kuitenkin hyvä lisä. Valitettavasti täytyy palata siihen toteamukseen, että pelimaailma on aivan ylikyllästetty tämäntyylisillä peleillä. Vaikka Big Red One onkin hieman ehjempi paketti kuin edelliset aiheeseen liittyneet konsolipelit, ero on hiuksenhieno. Mikäli niitä ei hyllystä löydy ja aihe kiinnostaa, voisi valita huonomminkin.

Iso Punainen Manu Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright by Activision, 2005