STOP THE PRESS!

Need for Speed Most Wanted

need_for_speed_most_wantedTekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts 
Arvio: 3,5/5

Kaksi viimeisintä Need for Speed –peliä (Undergroundit) ovat keskittyneet autojen kustomointiin ja mediaseksikkyyteen. Most Wanted lupaa kuitenkin paluuta perinteisempään NFS-maailmaan ja nimenkin perusteella voi päätellä, että poliiseilla tulee olemaan tarinassa suuri osa. Siitä voi myös päätellä sen, että pelihahmo itse tulee olemaan siellä kaidan polun toisella puolella. Electronic Arts siis jatkaa takuuvarmoja pelisarjojansa vuodesta toiseen ja tämäkin peli tulee ihan jokaisella nykyiselle konsolille Gameboy Advance, Sony PSP, XBox 360 ja Nintendo DS mukaan lukien. Arvioitavana oli Xbox-painos.

Most Wanted siis yhdistelee jo Hot Pursuit –pelistä tuttuja poliisitakaa-ajoja laittomaan katukisaukseen. Pelaaja on kaupungin uusi tulokas, jolta ilkimyskuski Razor saa huijattua auton pois alta ja niin päädytään aloittamaan aivan pohjalta. Poliisitkin hyppivät heti alusta alkaen varpaille. Apuna on kaunotar Mia, jolla on kova usko kykyihisi kuskina. Tavoitteena on siis etsiä kisoja, kerätä rahaa ja mainetta ja lopulta haastaa poliisien mustalle listalle päässeitä kuskeja, jotta itse pääsisi paremmalle sijalle ko. listalla. Siellä keikkuu nyt ykkösenä Razor – teikäläiseltä varastetulla autolla. Poliisivoimien toimesta kaikkein halutuimmaksi (Most Wanted) pitäisi siis päästä. Kehystarina on yllättävän hyvin toteutettu, näytelty, ohjattu ja leikattu. Toteutustapa on digitaalitaustojen sekoittamista oikeisiin näyttelijöihin, joita on myös hieman muokattu. Mieleen tulee Sky Captain and the World of Tomorrow –elokuvan ilmiasu. Hämmentävän muka-realistista ja onnistuu tempaamaan peliin mukaan, varsinkin kun välillä edetään takautumina.

Auton ohjaustuntuma on yllättävän raskas ja laiska, varsinkin jos ehti tottumaan Burnoutteihin. Graafisesti peli muistuttaa myös Burnoutteja, tosin Xbox-versio on huomattavasti paremman näköinen kuin PS2-versio, varsinkin autojen osalta. Ympäristö on yksi kokonaisuus ja mukavan vaihteleva sekä oikeasti keskikokoisen amerikkalaiskaupungin oloinen. Äänipuolella musiikki on sekalaista nuorisoräiskettä, hieman liiankin raskaan oloista osittain, mutta moottoriäänistä täytyy antaa jo puoli pistettä lisää. Viikonlopun pelaamisen jälkeen täytyy myöntää, että poliisit ovat tämän pelin pirtein osio ja se syy, miksi peliä jaksaa ladata yhä uudelleen. Poliiseja ilmestyy paikalle sopivan satunnaisesti, vaikkakin tuntuu että ne tulevat _juuri_ kun piti se uusi kisa aloittaa. Sinivuokot ajelevat autoillaan myös kohtuullisen realistisesti, koittaen pussittaa pelaajan auton tai järjestää tiesulkuja. Tunnelma on loistava. Poliisit saa karistettua joko pääsemällä niistä tarpeeksi kauas tai etsimällä kartan avulla erilaisia apuja, esim. bensa-aseman räjäytys pysäyttää koppalakit kummasti. Jos auto alkaa käydä virkavallalle liian tutuksi, apuun tulevat levikkeet ja uusi maalipinta – tai uusi auto. Mitään vahinkoa omalle kaaralleen ei pysty aiheuttamaan.

Poliisipakoja lukuun ottamatta peli tuntuu helpottuneen edeltäjiinsä nähden. Autoa saa viriteltyä aina sopivasti, eikä mikään kisa tunnu liian tuskastuttavalta. Xbox Liveen poliisit eivät ole mahtuneet mukaan ja muutenkin verkkopeli vaikuttaa vähän päälle lätkäistyltä, mutta toimiihan se. Need for Speed – Most Wanted on namia sarjan ystäville, mutta loppujen lopuksi se ei meikäläistä suureksi faniksi käännyttänyt. Takuuturvallista EA-kamaa. Mikäli autopeli on pakko pukinkonttiin saada eikä Xbox 360:een PGR3:n kera ole varaa, kyllä tätä mielikseen joulunpyhät pelailee.

Manu ”poliisi pamputtaa sinisellä autolla” Pärssinen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Electronic Arts, 2005