STOP THE PRESS!

24 – The Game

24Tekijä: Studio Cambridge
Julkaisija: SCEE
Arvio: 3/5

24 –tv-sarja on kieltämättä yksi niistä harvoista, joista meikäläinen on viime vuosina katsonut ihan joka jakson. Käsikirjoittajien erehtymätön taito lopettaa joka jakso sydämet pysäyttävään kohtaan saa odottamaan seuraavaa jaksoa vesi kielellä. Sarjaan perustuvasta pelistä on tiedetty jo kauan ja kieltämättä kaikki edellytykset hyvälle pelikokemukselle ovat olemassa. Mukana ovat olleet kaikki sarjan tärkeimmät tekijät alusta loppuun ja pelin käsikirjoitus nivoutuu osaksi tv-sarjan aukkoa kausien 2 ja 3 välillä (kuka Palmerin koitti tappaa, miten Kim päätyi CTU:hun jne.). Suurena fanina lisenssipelien vanha kiro kuitenkin kalvaa sielua – onko taas työstetty tuutin täydeltä lisenssiroskaa?

Heti alusta alkaen ainakin tunnelma on kohdallaan. Tuotantoarvot näkyvät kaikessa ja käyttöliittymä on viimeisen päälle hiottu. Juoni tempaa mukaansa ja heti kiinnittyy huomio siihen, että pelihahmot ovat varmastikin niin itsensä näköisiä kuin Playstation 2:lla on mahdollista tehdä. Liikkeelle lähdetään satamassa, jossa Jack Bauer apujoukkoineen pyrkii löytämään laivasta pommin ja samalla tutustutaan kontrolleihin, jotka ovat tavallista toimivampaa perus-räiskintäkamaa. Mainitsinko jo, että fiilis on komea, kun pääsee astumaan Bauerin saappaisiin? Kuten sarjalla on tapana, lähes välittömästi juoni lähtee monille poluille, jotka vääjäämättä nivoutuvat toisiinsa. Heti aluksi selviää myös, että pelin läpäiseminen ei tule kestämään 24 tuntia. Ensimmäiset tehtävät hulahtavat minuuteissa ja kello pomppii sen myötä rutkasti eteenpäin.

Enimmäkseen peli on ammuskelua ja sitä helpotetaan osittaisella automaattitähtäyksellä, mihin käytetty systeemi oli erittäinkin toimiva ja jätti silti pelaajallekin tähtäämistä. Välillä puretaan myös pommeja, ajetaan kiikkerillä ajopeleillä ja kuulustellaan vankeja. Peli kärsii hieman ’vähän kaikkea – ei mitään kunnolla’ –ongelmasta ja puutteita löytyy mm. kenttäsuunnittelusta ja vihollisten toiminnasta. Grafiikan osalta kehuinkin jo pelihahmoja, eivätkä ympäristötkään jää pahasti toiseksi. Efekteissä ei ole säästelty, koska niitä ei ole oikeasti-oikeasti tarvinnut tehdä, kuten sarjaa kuvatessa. Ääninäyttelijät ovat tietenkin aidot oikeat tv-sarjan henkilöt, joten se puoli kunnossa. Musiikin tunnistavat kaikki ohjelmaa katsoneet ja tietenkin kellon tikitys ja jaetun ruudun kikkailut ovat mukana. Laadukkuudestaan huolimatta mikään osa-alue ei kuitenkaan nosta kakkosnelospeliä PS2-parhaimmistoon.

Juonta lukuun ottamatta. Tarina on 24 The Gamessa se, mikä pitää vain vähän keskitason ylle nousevat osaset kasassa ja usuttaa pelaajaa koittamaan vielä uudestaan, jotta näkisi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sarjan fanit eivät pääse pahasti pettymään ja muita peli ei välttämättä edes kiinnosta. Monet henkilöt ja juonimutkat jäävätkin hämärän peittoon, ellei sarjaa ole nähnyt. 24 The Game on vallan käypää viihdettä siksi aikaa, kunnes seuraava kausi alkaa taas Suomen tv:ssä tai DVD-boksi solahtaa postiluukusta.

Manu ”The following takes place between…” Pärssinen for smackthejack

Pictures © Sony Computer Entertainment Europe