STOP THE PRESS!

UberSoldier

ubersoldierTekijä: Burut Creative Team
Julkaisija: CDV Software Entertainment AG
Arvio: 3,5/5

UberSoldier on sellainen peli, jota olisi todella helppo vihata. Pelin juoni on yksinkertaisesti typerä, toiminta täysin aivotonta ja vanhanaikaista, ääninäyttely kornia… listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vaan kuinka ollakaan, alkusäikähdyksen jälkeen minulle valkeni hyvin pian, että pelintekijöillä on tainnut olla kieli harvinaisen syvällä poskessa tätä peliä tehtäessä, tai niin ainakin toivon. Tämä kääntääkin pelin oikeastaan surkeasta ehdaksi campiksi. Hei, tämähän onkin itseasiassa niin huono, että tämä on viihdyttävää! Pelin alkuasetelma on seuraavanlainen: saksalaissolttu Karl Stoltz kuolee väijytyksessä, ja hänen maallisia jäänteitään käytetään raaka-aineena über-sotilaan luomisessa. Uuden, entistä ehomman Karlin onnistuu paeta laboratoriosta ja palata auttamaan maanmiehiään päihittämään pahat natsit maanrakoon. Noh, loppujen lopuksihan se on ihan sama minkälainen epätoivoinen stoori pelissä on, jos sen itsetarkoituksena on ainoastaan viihdyttää aivot-narikkaan-tyyppisellä räiskimisellä. Kukin voi tahollaan muistella ammoisen Doomin taustatarinaa…

Eipä sillä, etteikö UberSoldierissa jonkin verran pikkuvikaa olisi. Ensinnäkin peli vaatii alleen varsin tuhtia rautaa pyöriäkseen. Visuaalikarkeista on luovuttava melko rankalla kädellä, mikäli vähänkään mopedimmalla koneella mielii pelata. Onneksi peli on kuitenkin alhaisemmillakin detaileilla kuitenkin ihan mukiinmenevän näköinen. Kenttäsuunnittelu ontuu paikoitellen liiallisen pimeyden johdosta. Välillä kohtasin suoranaisia hankaluuksia yrittää löytää jotakin ovea tai rakoa lattiasta, koska synkkyys esti näkyvyyden niin vahvasti. Moninpeliäkään Uberista ei löydy, mutta toisaalta itse en ainakaan moista jäänyt edes kaipaamaan. Maailmasta löytyy varsinaisia moninpeliräiskintöjä jo ihan riittävästi.

Jalkaväkiräiskinnän lisäksi pelaaja istutetaan välillä mm. ilmatorjuntatykin ohjaksiin sekä sukellusveneen torpedoja sihtailemaan. Pelin asearsenaali koostuu autenttisista toisen maailmansodan tussareista. Aseella voi ampua myös tähtäämällä, mutta jostakin syystä itse sain luodit lentämään lähemmäs maalia yleensä ihan vain lonkalta roiskien. Tämäpä ei menoa juuri haitannut, paremminkin päin vastoin. Kuka sitä nyt kesken kiivaan sotimisen sen enempää tähtäilemään ehtisikään. Pelin fysiikkamoottori on paikoitellen ihan näyttävä, tosin lievää liioittelua jälleen on havaittavissa, kun pelaaja saattaa ohimennen puolivahingossa rymistellä isoja pöydän rohjoja kumoon niin että lasit vain särkyvät. Toisaalta jos on yybersotilas, ei välttämättä aina oikein voi hallita voimiaan. Kunhan pelin kerran jaksaa vääntää läpi asti, ei sillä juurikaan uudelleenpelaamisarvoa ole. Laajahkoja kenttiä on kaikkiaan kaksitoista, mikä riittänee kenelle tahansa. Ei aivotonta räiskintää kuitenkaan ikuisuuksia jaksa vääntää.

Voitaisiin ehkä sanoa, että UberSoldier on tätä nykyä melko pienen piirin hupia. Nykypäivän ammuskelupelien pelaajat vaativat peleiltään ehkä hitusen enemmän kuin mitä tämä peli tarjoaa. Toisaalta peli ei myöskään maksa täyttä hintaa, vaan sen saa poistettua pelikaupan hyllystä halvimmillaan reilun kolmenkympin polkuhintaan. Mikäli räiskintähammasta yhtään kolottaa, eikä toisaalta aivon rasittaminen jaksa kiinnostaa, kannattanee harkita vahvasti UberSoldieria.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by CDV Software Entertainment, 2006