STOP THE PRESS!

Ape Escape 3

ape_escapeTekijä: SCEE
Julkaisija: SCEE
Arvio: 4/5

Ensimmäinen Ape Escape ilmestyi Playstationille samaan aikaa kuin kahdella tatilla varustettu analogiohjain Dual Shock. Pelin perimmäinen idea olikin esitellä tämän uusiutuneen ohjaimen ominaisuuksia. Siihen aikaan länsimaissa vielä kohtuuharvinainen ylisöpö japanilaismeininki, kohtuullisen omaperäinen idea ja toimiva toteutus tekivät pelistä hitin. Kakkososa jatkoi samaa meininkiä ja piti laadun yllä. Välillä eksyttiin karmivan EyeToy-pelin puolelle, kun apinahahmoista alkaa jo tulla Sonyn vakiomaskotteja. Monkey Mania saa jäädä ikuiseen unholaan, mutta Ape Escape 3 palauttaa sarjan oikeaan kuosiinsa.

Apinalauma on taas valloittamassa maailmaa ja tekee sen tällä kertaa hypnotisoivien TV-ohjelmien välityksellä. Sankarimme tai sankarittaremme tehtävänä on sitten sukeltaa näihin ohjelmiin erilaiset apuvälineet mukanaan ja keskeyttää moinen puuhastelu vangitsemalla tarpeeksi monta apinaa. Iloisen värikkäällä ja sekopäisellä japanilaismeiningillä edetään yhä ja vaikka hullunkurisempaakin on jo nähty, kyllä se vieläkin tässä pelissä puree. Teknisesti peli on kaikin puolin kunnossa (kontrollit, grafiikat, äänet, musiikit, sisältö), ainoana pikkumiinuksena on se, että koska koko kupletin juonena on oikean tatin käyttäminen pyydystämiseen, ei kameran pyörittelyyn ole enää mahdollisuuksia. Vaikka kameran saa nappulasta taakseen, on se silti monessa tilanteessa liian hidas, kun peli on pitkälti nopeatempoista ympäriinsä juoksentelua.

Ape Escapessa ei ole kysymys vain apinoiden haaviin saamisesta, vaikka se mainoskuvissa aina näkyykin. Paviaanipiruja voi pyydystää jos jonkinlaisella välineellä tai hyökkäyksellä ja homma ei ole aina niin yksinkertaista. Tarkkanakin saa olla – ensimmäinen kerta kun apina nappasi haavin kädestäni oli meikäläiselle yllätys. Pelin kentät etenevät mukavasti ja aina löytyy jotain uutta testattavaa tai koettavaa. Välillä palataan TV-asemalle ja käydään ostoksilla tai pelaamassa minipelejä, joista useimmat ovat myös kohtuullisen mainioita. Viittaus MGS-sarjan suuntaan oli erityisen herkkua.

Ajatukseni tästä pelistä vaihtelivat pelaamisen aikana laidasta laitaan, aluksi odotukset olivat vaisut, mutta toteutus, siellä täällä tupsahtavat ideanpoikaset ja yleinen meininki kuitenkin nostattivat mielialaa. Pienen pelaamisen jälkeen olo oli taas vähän turtunut ja tuntui että perustoiminta toistaa itseään aivan liikaa. Loppujen lopuksi jälkimaku on kuitenkin makea ja kolmatta apinointia voi suositella ainakin kaikille niille, jotka sitä eivät ole kokeneet, sekä perheen nuoremmalle porukalle. Minipeleineen ja kärsivällisille pelaajille uusintakierroksineen tässä riittää tahkottavaa pitkäksi aikaa.

Manu ”Apinoiden kuningas” Pärssinen for smackthejack

Photo (c) SCEE 2006