STOP THE PRESS!

Paraworld

paraworldTekijä: Aspyr Media
Julkaisija: Sunflowers
Arvio: 3/5

Smackthejackin arvosteluja aktiivisesti lukeneet saattavat tietää suhtautumiseni RTS-peleihin. Hiiren naksuttelu taistelujen kulkua strategioiden ei ole ollut meikäläisen käsitys suurenmoisesta viihteestä. Paraworldista kuullessani kuitenkin suhtauduin sen ideaan varovaisen positiivisesti. Normaalien toisen maailmansodan jalkaväkijoukkojen ja panssarivaunujen tai perinteisten örkkiarmeijoiden sijaan tässä pelissä päästetään mielikuvitus valloilleen ja taisteluissa operoidaankin kaiken muun kansan lisäksi monen kokoisia dinosauruksia, karhuja, mammutteja ja muuta kivikautista. Sitten vaan lentoreppu selkään ja T-Rexin kanssa terästankkeja vastaan.

Aluksi pelin täytyy tietenkin selittää, miten dinosaurukset on saatu ympättyä mukaan. Tyyli on lainattu 30-luvun seikkailu/scifielokuvasta ja kyse on rinnakkaismaailmasta, jonka on löytänyt hämäräperäinen tiedemies. Sankarimme ovat kolme tiedemiestä, jotka ovat päässeet vihille kyseisestä maailmasta (ja näyttävät todella paljon Hugh Jackmanilta, Orlando Bloomilta ja Nicole Kidmanilta). Heidät kidnapataan ja heitetään Paraworldiin, tavoitteena onkin sitten päästä sieltä pois. RTS-naksun juoneksi sinänsä kekseliästä ja harvinaista tarinankerrontaa. Aluksi pitää vielä valita, mihin joukkoon liitytään: Dustridersit ovat sutjakkaita liikkumaan, pohjan pojaat Norsemenit hyviä puolustautumaan ja lohikäärmeklaanilaisilla on omia jippojaan.

Vaikka en olekaan mikään strategiaveteraani, voin suoralta kädeltä sanoa, että itse pelaamisessa ei ole mitään suurensuurta mullistusta, joukkojen kontrolloinnissa hieman. Ensin tehdään pohjatyö, kerätään resursseja (puuta, ruokaa, kiveä, vihulaisten kalloja), kehitetään tekniikoita (tässä Epocheja), rakennetaan tarpeeksi iso armeija ja sitten hyökätään vastustajan kimppuun. Voima jyrää, ylivoima jyrää enemmän. Yksiköitä voi olla käytössä maksimissaan 52, mikä johtaa siihen, että valintoja ja taktikointia täytyy tehdä. Mahdollisimman tasapainoisella joukkiolla tuntui pärjäävän iisimmin. Käyttöliittymä vaatii aika lailla totuttelua, muttei ole mitenkään ylivoimaisen monimutkainen. Grafiikoiden osalta olin hieman pettynyt, nätimpääkin nykyään on markkinoilla.

Kaikesta perinteisyydestään huolimatta vahvasti vanhojen scifi-leffojen puolelle menevä kokonaisuus sai minut lämpenemään tämänkin lajityypin pelille. Olisi mielenkiintoista nähdä peli, jossa idea on viety vieläkin pidemmälle ja yksiköt olisivat mitä sekopäisimpiä yhdistelmiä tyyliin jäätelöautotankki, robotteja, Chuck Norris laaman selässä, jne. Paraworld toimii varmasti monenlaiseen naksuttelunälkään ja niille, jotka eivät ole ennen moisista kiinnostuneet, mutta silti hieman kutittelisi tutustua, se on sopiva aloitus.

Manu ”Denver, viimeinen dinosaurus” Pärssinen for smackthejack

Picture © Aspyr Media, 2006