STOP THE PRESS!

Canis Canem Edit (Bully)

canis_canem_editTekijä: Rockstar Vancouver
Julkaisija: Rockstar Games
Arvio: 4,5/5

Hetkeä ennen Euroopan julkaisuaan Canis Canem Editiksi uudelleen nimetty Bully on yksi vuoden puhutuimmista peleistä, kiitos kiihkoasianajaja Jack Thompsonin. Jo kauan ennen kuin pelistä tiedettiin mitään, herra Thompson ristiinnaulitsi sen koulukiusaussimulaationa, joka johdattaa Columbinen kaltaisiin murhenäytelmiin alta aikayksikön. Mies palkkasi jopa oikeuden tuomarin pelaamaan peliä ennen sen julkaisua estääkseen sen pääsyn markkinoille. Näin ei käynyt, mutta uusi kuhina saatiin vielä aikaiseksi julkaisun jälkeen, kun pelistä löytyi treffailua sukupuoleen katsomatta. Mitä tästä kaikesta hulapaloosta sitten jää käteen? Rutkasti ilmaista mainosta ja omasta mielestäni yksi Rockstarin parhaista peleistä.

Peli alkaa amerikkalaisen kouluelokuvan tyylisesti saippuaoopperamaustein, kun 15-vuotias Jimmy Hopkins sysätään taas uuteen opinahjoon ja äityli lähtee ’uuden isin’ kanssa häämatkalle. Bullworth Academyssä pitäisi häirikön luonnetta omaava koltiainen saada kuriin, mutta uudella muksulla on aina sopeutumisvaikeuksia. Heti alusta alkaen käy selville, että nyt ollaan kaukana Grand Theft Autoista, vaikka pelimekaniikka ja graafinen ulkoasu vähän siitä muistuttaakin. GTA:t saa kuitenkin karistaa mielestään ja heittäytyä rennosti koulumaailmaan. Jimmy joutuu keskelle luokkajakoa, johon kuuluu nörttejä, pinkoja, kiusaajia, urheilijoita, rasvalettejä ja kaupunkiskidejä. Kaiken toiminnan ohella tärkein tehtävä onkin tasapainotella tässä asetelmassa, saada ystäviä ja luoda suhteita ryhmään jos toiseenkin. Jimmyn koulu-uran kruununa on päästä suosituimmaksi tyypiksi.

Koulu ja sitä ympäröivä pikkukaupunki ovat melkoisen vapaa ympäristö, tosin tunneilla pitää käydä ajallaan (kunnes pääsee tietylle tasolle), eikä päivän päätyttyä saa jäädä lorvimaan. Erinomaisen hyvin koostettu tarina on jaettu viiteen lukuun, mikä luo juoneen jännitettä, rytmiä ja lisätehoa. Koulutunnit ovat minipelejä, jotka vaativat oikea-aikaista reaktiokykyä, englannin kielen taitoa, valokuvausta ja piirtelyä. Mikäli niissä onnistuu, kehittyvät Jimmyn taidot muissa tehtävissä hyödynnettäviksi. Oman huoneen kemistisetillä voi kasata myös pikkuaseistusta. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, paljon nyrkkinujakointia ja käytännön piloja pahempaa ei ole luvassa. Tehtävät ovat vaihtelevia, toimivat hyvin juonen ohessa ja herättävät suomalaisessakin pelaajassa hymynsekaisia tunteita, vaikka amerikkalaisympäristössä tapahtuvatkin. Rakkauttakin on luvassa.

Aluksi tuntui, että peli liikkui hieman tahmaisesti, mutta sen unohti pelatessaan. Ympäristöt ovat monimuotoisia, oppilaat ja opettajat yksilöitä. Äänimaailma on myös A-luokkaa, varsinkin ääninäyttelijät, vaikka tunnettuja nimiä ei joukosta löydykään. Sekä draama että komiikka vedetään taidolla läpi ja lievä ylinäytteleminenkin tuntuu vain sopivan ympäristöön. Musiikki ei esitä CCE:ssä niin suurta osaa kuin GTA-sarjassa, mutta toimii fiilikseltään tietynlaisena keskibudjetin highschool-elokuvan soundtrackina.

Bully, anteeksi, Canis Canem Edit, vie mukanaan. Se sai minut paljon paremmin valtaansa kuin gangsteri-GTA:t; sen pelihahmot, tehtävät, juoni ja lopulta kaiken koossa pysyminen vakuutti. Ympäristönvaihdos teki Rockstarille kummasti gutaa. Pelattavaa riittää useammaksi kymmeneksi tunniksi, varsinkin jos touhuaa kampuksella kaikkea muutakin päätekemisen ohella. Väkivallattomuudestaan (moniin muihin peleihin verrattuna) ja pelihahmojen ikäryhmästä huolimatta suosittelen peliä vähän kokeneemmalle pelaajakunnalle, joka osaa arvostaa sen tuoreutta ja yksityiskohtaisuutta. Nykymuksuilla kun ensimmäinen fiilis saattaa olla ’hö, eikös tässä ammutakaan?’

Manu ”se on hyvä pila kun näkkileivät piilotetaan” Pärssinen for smackthejack

Picture © Rockstar Games 2006.