STOP THE PRESS!

Rakkauden ja vihan tuulet (Head it the clouds)

rakkauden_ja_vihan_tuuletOhjaus: ja käsikirjoitus: John Duigan
Tuotanto: Michael Cowan, Bertil Ohlsson, Jonathan Olsberg, Jason Piette
Pääosissa: Charlize Theron, Penélope Cruz, Stuart Townsend, Thomas Kretschmann, Steven Berkoff
Arvio: 1,5/5

”Rakkauden ja vihan tuulet” on romanttinen draama, joka tylsyydessään vetää vertoja monille pukudraamoille. Kuivan dialogin ja ontuvien kohtausten avulla loppuaan kohden käyvä aneeminen rakkaustarina ärsyttää ja jättää jälkeensä vain kysymyksen: mitä tällä tarinalla on oikein koitettu sanoa? Ohjauksellisesti elokuva on ontto, kuiva ja tympeä, mutta värimaailmaltaan se on melko eläväinen ja tuntuu aidolta. Näyttelijätkin tekevät roolityönsä kunnolla, mutta eivät pysty pelastamaan fiaskoa, jonka ohjaaja-käsikirjoittaja on heidän eteensä heittänyt. Sääli, sillä ohjaajan vaihdoksella ja käsikirjoituksen tohtoroinnilla oltaisiin ehkä saatu aikaan pieni ihme. Nyt tuo ihme on poissa ja edessä makaa melkoisen tarpeeton teos.

On vuosi 1933.Guy (Townsend) on irlantilainen nuorukainen, joka opiskelee Cambridgessa. Hän rakastuu Gildaan (Theron), joka sattumalta eksyy hänen huoneeseensa. Kohtalo kuitenkin heittelee rakastavaisia, ja pian Guy huomaa olevansa yksipuolisessa kirjeenvaihtosuhteessa rakastettunsa kanssa tämän kiitäessä maanosasta toiseen. Kun Guy vihdoin valmistuu Cambridgesta, hän saa Gildalta kirjeen. Neito asustaa nyt Pariisissa, ja pyytää Guyta luokseen. Mies ei suurempaa kutsua tarvitse, vaan lähtee saman tien Ranskaan. Gildan luona Guy tutustuu myös Miaan, malliin, joka on kotoisin Espanjasta. Koska Espanjassa on sota, päättävät Guy ja Mia lähteä taistelemaan fasismia vastaan. Gilda ei moisesta ole kiinnostunut, koska hän ajattelee aina vain itseään. Kolmikko kokee eron repivänä, varsinkin, koska Gilda on sekä Mian että Guyn rakastettu. Ja sitten alkaa tragedioiden suma…

Ilman lopetustaankin elokuva on melko huono, mutta loppu todella nollaa katsomisnautinnon. Elokuva on huono. DVD:ltä löytyy vielä poistettuja kohtauksia, joita on puoli tuntia. Hyvä näin, koska jos elokuvan pituus olisi ollut kaksi ja puoli tuntia, ei sitä olisi voinut edes katsoa loppuun. Making of –featurette kertoo lavastuksen tuskasta, kun erilaisia miljöitä on tarvittu kuvauksiin. Tämä on levyn ehdottomasti parasta antia. DVD on kuvanlaadultaan hyvä, värit ovat selkeät ja kirkkaat, ja myös ääni on hyvin tasapainoinen ja selkeä. Sääli vain, että itse elokuva on huono.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Sony Pictures Classics, 2004

Traileri: