STOP THE PRESS!

Final Fantasy XII

final_fantasy12Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Ubisoft
Arvio: 4/5

Ostin aikoinaan Final Fantasy VII:n eräänlaisena heräteostoksena. Enpä sitä ennen, enkä sen jälkeen ole yhtä onnistuneita heräteostoksia tehnytkään. Kyseinen peli sai ehdottomasti eniten peliaikaa ensimmäisellä pleikkarillani. Pelin syvällinen tarina ja syvääkin syvemmät hahmot saivat aikaan sellaisen seikkailupelisopan, ettei yksikään peli sen jälkeen ole onnistunut ainakaan allekirjoittaneeseen tekemään vastaavaa vaikutusta. Final Fantasyjä on sittemminkin tullut testattua suurella mielenkiinnolla, mutta yleensä ne ovat meikäläisellä testaamisen asteelle jääneet. X2:ta yritin oikein pelaamalla pelatakin, mutta eipä sekään oikein ottanut tulta alleen, vaikka sinänsä ihan tyylikäs seikkailu olikin.

Vaikka pientä toivon kipinää sarjan uusimman tulokkaan hyvyydestä elättelinkin, olin myös varautunut pienoiseen pettymykseen. Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei pessimisti pettynyt. Lyhyesti sanottuna Final Fantasy XII on ihan hyvä seikkailuroolipelintapainen kokoviikon elokuva. Se ei kuitenkaan räjäytä pankkia, kuten seiskaosa aikoinaan, johon jokaista Final Fantasyä tullaan ikuisesti vertaamaan niin kauan, että jokin muu osa sen ylittää. Toisaalta FF XII:n on vaikea suhtautua hyvänä pelinä, koska sillä on niinkin raskas riippakivi kaulassaan. Jos se olisi julkaistu jollakin muulla nimellä, saattaisin kyetä arvostelemaan sitä jonakin muuna, kuin Final Fantasy VII:n jälkeisenä, mutta ei-edelleenkään-yhtä-hyvänä pelinä. Ja silloin se saattaisi saada jopa hitusen paremmat pisteet.

Vaikka tekstini vaikuttaakin tähän asti hieman kyynisen nihkeältä, ei FF XII sitä kuitenkaan ole. Final Fantasy on aina ollut alati uudistuva sarja. Eri osien tapahtumilla tai hahmoilla ei yleensä ole ollut mitään tekemistä keskenään. Silkasta rahastamisesta Squarea ei ainakaan voi syyttää, sillä jokaisesta osasta huokuu rakkaus kyseistä pelisarjaa kohtaan. Näin on myös tällä kertaa, sillä peli loistaa miltei joka osa-alueella. Välivideot ovat aina yhtä näyttävää katsottavaa, ja henkilökaarti on vähintäänkin yhtä värikäs kuin ennenkin. Vihollisina nähdään jälleen kaikkea vihamielisistä kaktuksista epämääräisiin limaklöntteihin. Mielelläänhän pahiksia mättääkin, sillä taistelujärjestelmäkin on jälleen vaihtunut uuteen. Oman joukkonsa jäsenet voi ”ohjelmoida” taistelemaan haluamallaan tavalla. Vahvemmat voi asettaa suojelemaan heikompaa hahmoa tai jonkun hahmoista voi vaikkapa laittaa parantamaan huonoon kuntoon päässeitä tovereitaan. Käytännössä pelaajan ei siis tarvitse hyvin ohjelmoidun ryhmän kanssa tahria taisteluissa käsiään juuri lainkaan.

Pelin juonessa riittää jälleen seurattavaa niin paljon, että väistämättä tulee eteen tilanteita, joissa jatkuvan dialogivirran toivoisi vain loppuvan. Pelin yleinen massiivisuus aiheuttaakin sille käytännössä myös sen suurimmat ongelmat. Juoni on pitkä kuin nälkävuosi ja maailmassa riittää samoiltavaa niin, että läkähdys meinaa iskeä. Itseltäni peli uhkasi jäädä kesken ihan vain sen takia, että pelin laajuus alkoi ahdistaa. Vaikka olenkin yleensä ottaen putkijuoksupelejä vastaan, jokin raja kuitenkin pitäisi vetää vapauteenkin. Final Fantasy XII ei ole varsinaisesti pettymys, ellei sellaiseksi lasketa sitä, ettei peli ole yhtä hyvä, kuin sarjansa tähän asti paras osa. Mikäli uskot, että sinulta löytyy runsaasti vapaa-aikaa viihdyttävälle japsiroolipelille, kuluu se aika varmasti tämän pelin parissa ripeämmin kuin huomaatkaan.

Jarkko Rotstén for smackthejack.net

Photo’s copyright by Square Enix, 2007