STOP THE PRESS!

Puuha Pete rakentaa puiston & seikkailee linnassa

puuha_peteJulkaisija: PAN Vision
Arvio: 3/5

Jaa-a. Miten reilu kolmikymppinen konsoliköriläs arvostelee kaksi Puuha Pete -peliä, joiden ikäraja on 3-5 vuotta? Tietenkin tekninen toteutus, kiinnostavuus ja monipuolisuus voidaan ottaa huomioon, mutta väkisinkin touhu tuntuu simppeliltä. Onneksi köriläällä on nelivuotias poika, jolla pysyy jo hiirikin kädessä.

Suomen markkinoille käännetyt Puuha Pete -pelit ovat ”Pete rakentaa puiston” ja pidempään dvd-elokuvaan Ritarilinnan sankarit pohjautuva ”Pete seikkailee linnassa”. Koska köriläälle oli liiankin tuttua Peten kotisivun sisältö, oli ensimmäinen vaikutelma se, että yhtä hyvin nämäkin pelit olisi voitu julkaista siellä – ainoa ero on (huonolaatuisen) videon viljeleminen siellä täällä sekä suomenkieliset puheet.

Pelien nimet kertovat mihin ympäristöön ne sijoittuvat ja niiden teemojen mukaan peleistä löytyy reilu kymmenisen pikkupeliä. Dinosauruksista innostunut poikani oli koukutettu heti ensimmäisestä osiosta lähtien, kun puistosta löytyneistä luista oli koottava dinosaurus. Lisäksi voi mm. rakentaa puistoa, rullalautailla ja pelata golfia. Kun kaikki pelit on käyty läpi, voi katsoa loppuilotulituksen ja tulostaa todistuksen. Peleissä vaikeustasoa voi säätää, mutta kaikenkaikkiaan se on erinomainen kohderyhmälle, joka vielä pitää hiirestä kahdella kädellä kiinni.

Vaikka molemmat pelit julkaistiin Suomessa nyt, on selvää, että linnapeli on niistä uudempi. Se on kaikinpuolin hiotumpi. Välinäytökset on toteutettu 3d-grafiikalla, pelit ovat astetta tai kahta monimutkaisempia kuin puistopelissä ja niitä on enemmän. Se soveltuukin paremmin hieman enemmän pelejä pelanneille ja konetta käyttäneille muksuille. Hauskinta testipelaajalle oli hämähäkkien pelottelu.

Suurin aspekti, jota vanhempana jäi kaipaamaan, oli jonkinlainen hieman enemmän opettava vire. Dinosaurusten elämästä kerrotaan muutamalla lauseella, siinäpä se. Ei liiemmin opetella värejä, kirjaimia, numeroita, vastakohtia.. Toisaalta taas pitäähän muksujenkin välillä pelkästään viihtyä, mutta tämänikäisille asioita saa mukavasti kerrottua leikin lomassa. Suomenkielinen käännös on hyvin tehty eikä itseään toistavia lauseita ole aivan liikaa, kaikenkaikkiaan pelit ovat kuitenkin vähällä vaivalla kokoon kursittuja. Ainakin ne toimivat vanhemmillakin koneilla, eikä hintaakaan ole kuin parikymmentä euroa. Jos talosta siis löytyy alle kymmenvuotiaita Pete-faneja, on tämä viihde ainakin astetta interaktiivisempaa, kuin jaksojen töllötys televisiosta.

Manu ”hiiren korjaa” Pärssinen for smackthejack

Photo’s copyright Pan Vision 2007